Wednesday, December 9, 2009

Olkitähti ja tallilyhty

Naapurin mummo vaappui illan pimeydessä vastaan ja sanoi pelkäävänsä pimeää jopa sisälläkin, vaikka on valo. Hän oli matkalla joulukadulle katsomaan kirkkaita valoja. Hän sanoi että vanhalle ihmiselle tulee kaikennäköisiä pelkoja kun on niin mustaa, märkää ja pimeää. Ja sitten on tuo lähestyvä yksinäisen joulun pelko ja kuoleman pelko.
Aloin miettiä miksi edelleenkin Joulu mielletään ainoastaan perhejuhliksi. Minusta ravintoloilla olisi sauma järjestää joulu yksin olijoille ja muille perheettömille. Saattaisi olla antoisampaa kuin perhejoulut yleensä ovat. Puhumattakaan "jouluvammaisista", niistä jotka menevät lähes psykoosiin jouluna, sillä jouluna tunteet moninkertaistuvat. Heitäkään ei saisi unohtaa.


En halua mainostaa, mutta kaupungin työkeskuksen kaupassa on perinteistä, kaunista ja tasokasta tavaraa. Itse lankesin loveen olkitähtien edessä. Ostin sellaisen muutamalla eurolla ja sitten vanhan tallilyhdyn. Sellaisen joka maksaa jossakin muualla maltaita, saa sieltä kohtuullisella hinnalla. Minulla on aina paikka sydämessä näille ihmisille. Olin aikoinaan töissä jonkin aikaa noissa piireissä ja täytyy sanoa että heidän positiivinen energiansa on parantavaa. Henkilöt jotka työskentelevät näiden ihmisten parissa, ovat mielestäni erityisihmisiä.

1 comment:

Mataleena said...

Tuo myymälä on valtion omistama ja luulen että vankilssa tehtyjä töitä myydään siellä myös. ONNIMANNI on liikkeen nimi.