Tänä aamuna katsoin lumiseen katuun. Yksikään auto, ihminen tai eläin ei ollut ehtinyt merkitä lumen pintaa. Lumella on oma raikkaan kostea tuoksunsa. En ajattele maailman hiilitassunjälkeä juuri nyt. Tänään kirkoissa soitetaan klo 15.00 ilmastonmuutoksesta varoittavaa kirkonkellohälytystä. Kuinka kauan täällä on lunta edes tämän hiiren hiukkasen verran? 
Iltapäivällä lumeen oli jo jäänyt jälkiä. Mikä täällä on pysyvää?
Pöydällä palaa kynttilä suojatussa kidekupissa, kynttilan vieressä kaksi paperienkeliä. Löysin ne maahanmuuttaneiden basaarista Vanhalta suurtorilta eilen. Inkeriläis mummo oli tehnyt vanhoja pöytäenkeleitä. Malli on 1900-luvun alusta tai vieläkin vanhempi.
Tuunasin mustan, nuhjaantuneen lierihattuni uuteen uskoon. Menin kirkkoon eilen illalla se päässäni. Piispa Arseni oli touhukas, kuten aina. Minusta hän muistuttaa kurkea, jos vertaus sallitaan.(Kurki ei ole touhukas, se on laiha ja pitkäjalkainen.) Sitten oli joku vanha, väsynyt pappi kanssa. Läksin kesken pois, koska en voinut riisua hattuani, sillä tukkani ei ollut hyvin. Kirkonmenoissa on tärkeätä että tukka on hyvin.
Yllä vasemmalla Jokikadun seinällä kummitteleva graffiti-ötökkä.
Ihmisen tullessa tiettyyn ikään alkaa kaikki tuntua eiliseltä. Haikeus on oikeampi sana.
3 comments:
Eikös ortodoksinaisille ole suotavaa peittää päänsä kirkossa?
Suosituksia on kyllä kaikennäköisiä!
mutta hattu ei saa viedä huomiota liikaa.
Hatulla tai ilman, aivan sama tästäpuolin!
Post a Comment