Konevitsan kirkonkellot

Konevitsan kirkonkellot on vanha käsite laatokalla. Kellojen ääni kuului sopivalla säällä kauas lauantain illan ja sunnuntain kirkonmenoihin kutsuen. Piirpauke-yhtye teki tunnetuksi myöhemmin kellojen äänen hienolla sävellyksellään. Kuvan pienoismallin ostin kerran Konevitsan luostarin näyttelystä Turussa. Kirkon värit ovat valkoinen ja sininen. Tummassa illassa otetussa kuvassa kirkko näyttää tummalta. Konevitsan luostari on toimiva luostari nykyäänkin.
Konevitsan luostari ei ole sillä tavalla pramea kuin Laatokan Valamon luostari. Sillä ei ole sellaista statusta kuin vanhalla Valamolla on. Pulaa on usein vedestä ja sähköstä. Sotilastukikohdan poistuttua sähkögeneraattori menetettiin ja nykyisin en tiedä miten siellä sähköä tuotetaan. Konevitsan luostariin otetaan kesäisin vastaan talkoolaisia ja turistejakin käy joskus. Talkoolaiseksi voi hankkiutua Konevitsan ystävät - seuran kautta. Luulen, että juuri nyt käy Laatokalla kova viima ja pakkastakin lienee. Luostarin arki pakkaskausina on ankaraa. Jäätie mantereelle vaatii pakkasia jotta jää kantaisi kulkijaa.
Eristäytyneissä oloissa elämisessä on kyllä hyvätkin puolensa; voi keskittyä olennaiseen. Tämä olisi hyvä muistaa Suomen hyväosaisten ja riitelevien ortodoksien.
Kun olosuhteet ovat liian hyvät, aletaan riidellä kaikesta mahdollisesta.