Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa

soi harras kirkkolaulu. Sopivan hiljaa, hiljaisessa ja tyhjässä kirkossa. Vainajien pöydässä palaa tuohuksia. Jumalan äiti katsoo lempeästi.

Violetit orvokit ovat tummaakin tummemmat.

Maailmalta kuuluu riitasointuja!

Puhelias huhu

Turku on noussut muutamaksi päiväksi keskiaikaan. Vanhalla suurtorilla eletään vuotta 1413. Piispa Maunu II Tavast pitää kirkollista valtaa Turun tuomiokirkossa ja perustaa muun muassa Pyhän Ruumiin kappelin.


Maallinen hallitsija on vaihtunut Unionikuningatar Margareetan kuoltua ja unionia hallitsee kuningas Erik Pommerilainen. Turussa paikallishallitsijuutta halajaa Hans von Kampe ja muutama muu vallasta unelmoiva.



Rahvas elää omaa elämäänsä. Työtä tehtiin viikot ympäriinsä ja ainoastaan kirkolliset pyhimysjuhlat katkaisivat arkisen elämän. Kansa otti irti kaiken ilon sallittuina juhlapäivinä. 200-luvulta lähtien apostolien Paavalin ja Pietarin päivää on juhlittu 29.6. Silloin syötiin ja juotiin hyvin, koska latinalaisen sananlaskun mukaan "Kun vatsa on täynnä, on pääkin iloinen."

Rahvas pitää hauskaa maallisella tavallaan ja joskus kuumenee muukin kuin yleisen saunan kiuas. Naimakaupat ovat yleisen mielenkiinnon kohteena ja syntyy "kaupunkilegendoja". Sillä kuten latinalainen sananlasku sanoo: "Puhelias huhu mielellään totuutta valheilla rasvaa se pienestä alusta suuremmaksi valheiden avulla kasvaa." (suom. P. Tuomisto)
---
Keskiaikaisten markkinoiden siirtäminen Turun linnan läheisyyteen on mielenkiintoinen ajatus. Suunnitelman takana voi ajatella olevan taloudellisia pyrkimyksiä eräillä tahoilla. Ensinnäkin, en usko että kävijämäärät lisääntyvät ja toinen kysymys on, mitä tapahtuu Vanhan suurtorin miljöölle? Laitetaanko se tuottavampaan käyttöön?

Pilven reunat hopeaa

Ihmisen on hyvä paeta lapsuuteensa silloin kun elämä alkaa käydä sietämättömäksi. Lapsuudesta useimmat muistavat vain hyvät asiat ja nekin lisähohdolla varustettuna. Kesät olivat lämpimiä, taivas sininen ja kaikki oli pullantuoksuista ja mukavaa. Jokaisella pilvellä näytti olevan hopeinen reunus.
---
Tänä kesänä öljyn toivoisi jäävän lopullisesti historiaan. Vaihtoehtoa lämmitykseen ja autonkäyttöön. Ja ennen kaikkea pitäisi olla maapaikka, jossa kasvattaa ruokaa, sillä nälkä ei katso kansallisuutta. Ruoan hinnan nousu johtuu sekin pitkälti öljyn hinnan noususta. Kehitellessämme vaihtoehtoisia polttoaineita, aiheutamme hätää ja kärsimystä aluksi köyhimmissä maissa, sitten köyhyys leviää myös rikkaampiin maihin. EU tukee tätä kehitystä tällä hetkellä. Miten käy kun nälkä syvenee ja leviää? Alkaako kurjaliston sota rikkaita vastaan. Näitä mietin tänään kun taivas on sininen ja aurinko paistaa.
---
Kirkollisessa elämässä käy vihurituulet. Parasta pysyä kaukana kaikesta ja kaikista.
Kirkkopolitiikka on vähintäänkin yhtä läpinäkyvää kuin maallinen politiikka. Aatteet ja kristillisyys ovat haaksirikossa. Tässä alkavat katumuksen sakramentit olla toisarvoisia asioita, sillä politiikka on tullut tärkeimmäksi nimittäjäksi. Rehelliset papit siirretään reserviin ja harrasta kristittyä lyödään korvalle.

Purjelaiva seilasi Turkuun

Osa Ruotsin merihistoriaa seilasi Turkuun. Purjelaiva Götheborg on 1700-luvulla seilanneen kaimansa jykevä kopio.





Leijona katsoo Aurajoen matalaa, savista vettä. Viiksikarvoissa suolaisien vesien maku.





Kelpaa siinä kirkkaassa auringonvalossa lippua liehuttaa!

Milloin runolle keritä?

Matelin omat runot ovat hänen omiaan. Hän tunsi tuskaa ettei voinut runoilla, koska aika ei riittänyt siihen. Arjesta selviytyminen vaati työtä. Vedenkantoa, kotieläinten hoitoa, huushollitöitä. Sen lisäksi parannustöitä riiti, sillä maine oli kiirinyt kauas. Elanto oli revittävä kaikesta mahdollisesta. Lapsia syntyi ja kuoli. Ympäristö suhtautui runonlauluun, kuten tuona aikana suhtauduttiin, se oli tavallista niillä mailla. Erona suulliseen perittyyn runoon Mateli lauloi omia tekemiään runoja, vaikutteita oli tietysti saatu muista runoista, mutta hänen runoissaan on hänen elämänsä maku. Siitä lauloi, josta tiesi, josta tunsi ja kykeni.

Matelin maisemissa

Mateli oli kiinnostunut lähes kaikesta mahdollisesta hengenelämään liittyvästä. Hän oli luterilainen, mutta tunsi suurta viehtymystä Kreikanuskoista kirkkoa kohtaan. Hän katseli kauniita uroita toisuskoisista miehekseen. Luterilainen kirkkoherra kielsi moiset mielihalut ja avioliitot toisuskoisten kanssa. Mutta mikäs Matelia pidätteli.
Totta on, että kirkonmenot pidettiin ensin luterilaisessa kirkossa ja sitten niiden päätyttyä Matelikin hipsutteli alkavaan ortodoksien liturgiaan.

Kirkkoherra keksi perustaa Siitarin rannalle kesäkirkon. Matelin mies sai käskyn rakentaa puitteet. Kirkossa kuulutettiin että Kivilahden, Vinkaran ja Lutin ihmisten oli tultava kesäkirkkoon. Tämä kesäkirkko on nykyäänkin toimiva instituutio ja on nykyään nimeltään lomalaisten kirkko. Paikalla yleensä laulavat molempien kirkkojen kuorot. Laulamisesta puheen ollen, Mateli lauloi luterilaisessa kirkossa kanttorin suohon ja kirkkoherra kovin kehui häntä tästä.

Mateli nimitti luterilaisten hautausmaata Luumäeksi. Ortodokseilla ei sellaista ollut, oli kalmisto jossa linnut lauloivat ja saniaiset kasvoivat. Liuta Matelin lapsia makasi Luumäellä. Hän kävi suremassa ja laulamassa heidän haudoillaa. Ei sentään ruokaa vienyt kuten jotkut Shemaikat kertoivat Venäjänkarjalassa tehtävän. Shemeikka edusti Matelille saavuttamatonta miesihannetta, kaikkea sitä mitä suomalaisilta miehiltä puuttui. Kuva oli epärealistinen sillä Shemeikat olivat kauppiaita ja useimmiten naisten naurattajia. Kuitenkin erään Petri Shemeikan kuvaa hän kantoi mielessään lähes kuolemaansa asti, se nosti hänet arjen yläpuolelle vaikeina ja lähes toivottomina aikoina. Ennen kuolemaansa Mateli sai tietää Petri Shemeikan kuolleen. Mateli kuoleman kolkutellessa oli kertonut nähneensä kaikki kuolleet omaisensa ja Petri Shemeikan ovensuussa odottamassa. Matelin salaisesta arkusta löytyi korea huivi; Petri Shemeikan lahjaksi antama, niin kuin myös löytyi Pekka Ikosen hänelle ostama kihlajaislahja ja väljäksi käynyt vihkisormus.

Heidän avioliitostaan ei liene puuttunut dramatiikkaa, sillä Mateli ei ollut tavallinen taipuisa ja nöyrä vaimo. Yllätettyään mihensä uskottomuudesta Mateli nostatti sellaisen rajuilman Siitariin että Pekka pelkäsi yökaudet kalunsa puolesta, keritsimen kuvat silmiensä edessä. Tuohon aikaan ei erottu, elettiin ja koettiin ajat kaikki.



Matelilla oli yksi ominaisuus, varmasti monen muun ohella, joka jurppi appea, kovaa ja rikasta Ikosen isäntää, jonka mielestä naiset soutivat kalalla oltaessa. Mateli ei soutanut, vaan seisoi perässä ja koki pyydykset ja komensi miestään. Kaikki tiesivät että Mateli oli ilmiömäinen kalastaja.

Huhuksen noita Penttinen oli toinen kivi virsussa. Heitteli vihojaan vastarannalle. Mateli kietoi vitsaksia ja siunasi pihapiirinsä niillä pahoja henkiä vastaan. Molemmat lienevät kadehtineet toistensa taitoja ja Mateli naisena joutui todistamaan taitojaan lujemmin kuin miehet. Tuo noita Penttinen on samoja Penttisiä joita eräs sukuhaarani edustaa. Mateli taas oli isäni äidin sukua, jotka ovat aina olleet nopeaälyisiä, kekseliäitä ja iloisia lauluissaan ja töissään. Ja ennen kaikkea sanavalmiita niin rauhassa, kuin vihassakin.

Tietäjä Simana Sissonen oli ennustanut Matelille, että ennen päiviensä päättymistä Mateli saisi korkean vieraan Heisingistä. Tuo vieras oli Elias Lönnrot ja Mateli lauloi ja souteli hänen kanssaan Koitereella kesäisen auringon laskiessa mailleen.

Juhannuksen ilta-aurinko laskee pieniä kiviä

Keskikesän juhla

Juhannussaunassa tuoksuu nuori koivuvasta. Käki kukkuu kultiaan. Nuori karhu haistelee tuulia, köntystää keskellä ajotietä kuin murrosikäiset kuunaan. Kunnioittaa lenkkeileviä mummoja väistymällä metsään. Itä-Suomessa paistaa aurinko ja mummot kuin nuoret tytöt juoksujalkaa kilpaa auringon kanssa. Koitereessa vipajaa pieniä timantteja.

Hyvää Juhannusta!

Valkeassa yössä

Telkkarista katsoo Martin Beckin originelli naapuri ja kysyy maistuuko viski. Aidan takana ryhmä nuoria muusikoita laulaa balladia varastetusta elämästä. Siili säntäilee paniikissa lähestyviä askelia. Päivänsinen kukka rypistyy betoniseinää vasten. Tänä yönä ei sada.

Tarkovskin elokuvissa sataa paljon. Vedellä on sakraali merkitys. Onko katumuksen sakramentti tarkoitettu vain joillekin? Voiko ihminen kävellä Jumalan yli näissä asioissa. Ehkä syyllisyys onkin tarkoitettu ihmisen osaksi, kannettavaksi läpi elämän. Avoimesta ikkunasta virtaa sisälle raikasta ilmaa ja nuoren naisen tulkinta Ave´Mariasta.

Muistorunoja kuolleille runoilijoille ei pitäisi julkaista. Niissä on aina jotenkin katala sivumaku.

Villiruusu

Juhannus kurkistaa syksyyn

Juhannus tulee ja tyhjässä kaupungissa on tilaa olla. Kaipaan omiani. Tämä kaupunki on vieras ja tyly. Kävin kampaamossa ja kysyin mitä luomurasta maksaa. Maksoi liikaa ja epäilen ettei kampaaja tiennyt mitä luomurasta oli. Tyydyin otsatukan leikkautukseen. Kampaaja ihmetteli hiusteni väriä. Selitin, että teen aina omat sekoitukseni hennaa ja punaviiniä sopivassa suhteessa. Tuloksena on aina erilainen sävy. Kampaaja katsoi minua aivan kuin ei olisi ollut varma miten suhtautua.

---
Titanikissa katselin sunnuntaina neulanreikätekniikalla tehtyjä ja tietokoneella manipuloituja valokuvia Portsan pihoista ja Turusta. Sumuisia, unenomaisia kuvia, joissa oli häivähdys kiireettömyyttä. Neulanreikäkuvien tekeminen on hidasta, vain viisikuvaa kahdessa kuukaudessa. Taiteilijan, Ollipekka Kankaan mukaan se on vastalause digikuville. Ajattelin mielessäni miltä pelkät kuvat näyttäisivät manipuloitujen sijaan?Installaation taustalla soiva musiikki oli outoa tai ehkä vain liian modernia.
---
Tässä kesässä on jotain vialla; juhannusruusut kuihtuivat juhannukseksi täällä. Pohjois-Karjalassa ne kukkivat juhannuksen jälkeen. En ole kuullut täällä käen kukkuvan koskaan. Rakennan päässäni majaa muualle. Juhannus kurkistaa syksyyn, kesä saisi jo tulla.

Kukasta kukkaan ötökka lentää

Jokikatu odottaa

Kuka kertoisi miten monta miljoonaa maaperän puhdistaminen maksaisi? Jostain syystä lukuja ei näy missään. Ehkäpä tahallisesti synnytetään kuva mitättömästä toimenpiteestä. On hyvä muistaa että kunnallisvaalit ovat syksyllä.

Maria Kirbasov

Maria Kirbasovan karkoituspäätös lykkääntyy. Olisikin ollut suoranaista murhaa lähettää hänet takaisin Venäjälle.

Kirjasto kuuluu kaikille

Turussa on uusi, hieno kirjastotalo. Sitä ehdittiinkin kaivata vuosikymmenet. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä että uuden kirjastotalon varjolla ollaan lopettamassa pienempiä kirjastoja. Kummallisinta asiassa on ettei uudessa, uljaassa kirjastossamme ole ollenkaan kaunokirjallisuutta, ainoastaan sivukirjastoista saa nykyään kaunokirjallisuutta Turussa. Tilanne korjautunee syksyllä kun vanhan kirjastotalon remontti valmistuu.

Varissuon maineikas kirjasto on uhattu puolittaa nuorisitiloiksi. Varsinainen nuorisotalo on vuokrattu koulukäyttöön. Ei voi kuin ihmetellä Turun tautista tilaa. 16.6. luovutettavaan vetoomukseen voi kirjoittaa nimensä.

Gerberauni ja ihmisen luonto

Gerbera on voikukan sukuinen kasvi. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta. Meillä myytäviin gerberoihin kukkakaupiaat laittavat muovitetun varren tukevoittamaan helposti murtuvaa vartta.

Tuomiokirkon edessä ollut tilataideteos Gerberauni oli kaunis, joskin ehkä liian tiuhaan laitettu. Tuli välillä ahdas vaikutelma ja portaiden valkoinen näytti ensin kukkivalta perunapellolta, mutta koheni ajan kanssa.



Eilen sitte kukkien jako piti alkaa klo. 12.00. Paikalle saapuneet ihmiset päättivät toisin ja alkoivat kahmia kukkia jo kello 10.00. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan moinen toiminta kirkonmenojen aikaan! Kello 12.00 siellä oli vain roskat jäljellä. Moni hyvät käytöstavat omaava turkulainen jäi nuolemaan näppejään.
Ajan henki nyt on tällainen.

---
Kovanrahan vanhojen kirjojen markkinat Puutorilla on vakiintunut instituutio Turussa. Kirjan saa 1-2 eurolla kappale. Taso oli hyvä ja ennestään täydet hyllyt, tai paremminkin kirjapinot, saivat täydennystä.
---
Maria Kirbusova sydämissämme!

Jokikadun kulttuurikeskuksen oveen naulatut teesit

(Klikkaa hiirulaisella kuvaa, niin saat kuvan lukukelpoiseksi.)

Hiljaiset kesäaamut

Eilen vietettiin maailman ympäristöpäivää. Toivoisi että ympäristöpäivä olisi joka päivä. Että se olisi elämäntapa ja että siitä ei tarvitsisi muistuttaa.

Kesäaamuja ei saisi nukkua elämästään. Hiljaisuus, valo ja rauha ovat läsnä. Tai sitten lokit ja linnut rääkyvät ja harakat ja oravat tanssivat katolla niin että hirvittää.
Yleensä ottaen kesäaamut ovat hiljaisia ja kaste kastelee paljaat jalkasi rantapolulla. Saat nuhan ellet pidä varaasi.

Mateli Kuivalatar osasi lukea. Hän on ollut poikkeuksellinen persoona karjalamme kunnailla. Teki omia runoja ja taisi verenseisauttamisen ja yrttilääketieteen saloja, aikana jolloin karjalainen rahvas ei lääkärissä juuri käynyt, saati lääkäriä edes tavannut. Selvittiin kotikonstein tai sitten kutsui nurmituomas.

Kuolemakin oli hyvin luonnollinen tapahtuma. Laitettiin laudalle pyhäpuku päällä arvokkaasti. Sitä ennen oli asianmukaisesti ruumiin pesijäiset ja itkijäiset. Elämä ei ollut helppoa tuolloin, puutetta oli joskus ruoastakin. Henkinen puoli hoitui muun ohella. Mahtoikohan tuolloin olla neuroottisia ihmisiä? Vai onko neuroosit hyvinvointivaltioiden tuote. Jotenkin ajattelisin että ihmisen elämä ei saisi olla liian helppoa ja tasaista. Tietty kauhun tasapaino lienee tarpeellinen voimavara ihmiselle.

Kuka täällä enää viihtyisikään...

Simo ja Siiri, kaksi Aurajoessa uiskennellutta joutsenta, ovat lähteneet jonnekin muualle. Suuttuivat varmaan kun Autonominen kulttuurikeskus lopetettiin. Lopetus on väliaikainen sillä autonominen kulttuurikeskus putkahtaa taas esille jossakin päin Turkua. Idea on aivan liian hyvä haudattavaksi. Tässä kaupungissa eivät todellakaan kaikki kukkaset saa kukkia. Pois joutavat ruusupensaat ja ihmisystävällinen ympäristö.

Jos kaupunki myy, tai paremminkin, lähes lahjoittaa NCC:lle alueen rakennuksineen niin ensinnäkin kaupunki sitoutuu puhdistamaan maaperän ja lasku lankeaa meille.

Toiseksi rakennuksesta tehtäisiin hienot toimistotilat ja pihaa ympäröisi vartioliikkeen tarkasti valvoma tyly aita ja alue. Vartiomies vierailisi varmaankin useammin kuin nykyään alueella.

Kolmanneksi NCC on lupautunut kunnostamaan Pääskyvuoren kasarmirakennuksen taiteilijoiden käyttöön, mikäli se saa Jokikadun tontin ja kiinteistön. Haisee vahvasti Turun taudilta, sillä Turussa on tapana kumartaa syvään liikemiehiä, ainakin kaupungin taholta.



Seuraavaksi on uhattuna Raunistulan vanha puutaloalue. Vanha viljasiilo purettaisiin ja tilalle tulisi korkeita kerrostaloja. Kulttuurimaisema on uhanalainen ja se aiotaan uhrata rahan alttarilla. Tietävätköhän Turun päättäjät ja liikemiehet mitä tarkoittaa kulttuurimaiseman säilyttäminen tai kulttuuriarvojen vaaliminen?

Kukkaishuntu

Eilen kävelimme Pohjolan kaupunginosaan pihamarkkinoille. Viehättäviä vanhoja syreenipihoja ja hyvin tavallisella tavalla mukavantuntuisia ihmisiä. Ajastaan edellä oleva Juhannusruusu kukki suojaisassa paikassa. Elämä lienee ollut elämänmakuista ja luontevaa ennen muinoin, eräässä taloyhtiössä oli ollut oma ruumishuone jonne kuolleet vietiin ennen hautaamista. Lapset olivat leikkineet pihoilla nykyisin perinneleikkien nimellä tunnettuja leikkejä. Silloin oli ollut lapsia paljon ja myös mummoja vahtimassa heitä.

Tuomiokirkon portaille rakennettiin kukkahuntua joka levittäytyi koko aukion laajuiseksi. Taiteilija ohjasi kukkien asettelua. Joimme kahvia kirkon kesäkahvilassa ja katselimme kukkahunnun rakentamista. Se näytti upealta.

Turun Autonominen Kulttuurikeskus

Jokikadun Kulttuurikeskus on nyt saanut rinnalleen Turun autonominen kulttuurikeskus - nimisen yhdistyksen. Autonominen kulttuurikeskus on parantanut tilojensa turvallisuutta, esim. sisätiloihin on rakennettu erittäin vankat portaat yläkertaan. Poistumistietkin, eli ikkunat ovat matalalla ja kaupunki ei ollutkaan niitä tukkinut.


Ja jos joku historiallinen suurempi onnettomuus, kuten Turku Palaa joskus iskisi kohdalle, niin sitä varten Kulttuurikeskuksen ulkopuolella on Autonominen Simon Saari, jonka vapauden merkkinä siellä liehuu keskinäisen turvallisuuden lippu ja huonojalkaisille löytyy jopa yksi lepotuoli.