MATALEENAN VIRSI
Mataleena, neito nuori, kauan se kotona kasvoi, kauan kasvoi, kauas kuului, tykönä hyvän isänsä, kanssa armahan emonsa. Palkin polki permannosta hänen korkokengillänsä, hirren kynnystä kulutti hänen hienohelmallansa, toisen hirren päänsä päältä hänen kultakruunullansa; rautaisen rahin kulutti astioita pestessänsä, kulman pöyästä kulutti hopiapäällä veitsellänsä. Mataleena, neito nuori, meni vettä lähteheltä kultakiulunen kädessä, kultakorva kiulusessa. Katseli kuvan sijoa: "Ohoh minua, neito parka! Pois on muoto muuttununna, kaunis karvani kadonnut: eipä kiillä rintakisko eikä hohda päähopia, niin kuin kiilsi toiskesänä, vielä hohti mennä vuonna." Jeesus paimenna pajussa, karjalaisna kaskimaissa,
| siit' ois herra täällä maalla; sen kuin kaivoit karkeehesen, siit' ols pappi paras tullut." Mataleena, neito nuori rupes vasta itkemähän, itki vettä kiulun täyden, Jeesuksen jalat pesevi, hiuksillansa kuivaeli: "Itsepäs lienet Herra Jeesus, kun mun elkeni sanelit! Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot, soihin, maihin portahiksi, porttojen polettavaksi, jaloin päällä käytäväksi! Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot, silloiksi meren selälle, lahopuiksi lainehille, joka tuulen turjotella, joka lainehen ladella! Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot, tunge hiiliksi tulehen, kekäleiksi valkiahan, joka tulen tuikutella, valkiaisen vaikutella!" |
2 comments:
Mataleenan virsi on kuulunut Ritvalan helkajuhlien kalevalamittaiseen laulusikermään. Sen aihe on lähtöisin niin Raamatusta kuin länsieurooppalaisista
legendalauluista, mutta aiheen suomalainen käsittely on omaperäistä. Mataleena, rikkaan talon ylpeä tytär, menee kaivolle vettä noutamaan. Jeesus tulee kerjäläisen hahmossa pyytämään häneltä vettä; tyttö vastaa halveksuen, ja tällöin Jeesus paljastaa Mataleenan salatut synnit, kolmen poikalapsen surman. Mataleena anoo murtuneena syntejään anteeksi.
http://www.saaksmaki-seura.fi/mataleen.htm
MATALEENAN VESIMATKA.
Mataleena neito nuori
Kauan hän kotona kasvoi,
Kauan kasvoi, kauas kuului,
Tykönä hyvän isonsa,
Kanssa armahan emonsa.
Palkin polki permannosta
Hänen korkokengillänsä,
Hirren kynnystä kulutti
Hänen hienohelmallansa,
Toisen hirren päänsä päältä
Hänen kultakruunullansa;
Rautaisen rahin kulutti
Astioita pestessänsä,
Kulman pöyästä kulutti
Hopeapäällä veitsellänsä.
Mataleena neito nuori
Meni vettä lähteheltä,
Kultakiuluinen käessä,
Kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvan sijoa:
»Ohoh minua neito parka;
Pois on muoto muuttununna,
Kaunis karvani katonut;
Eipä kiillä rintakisko,
Eikä hohda päähopea,
Niinkuin kiilti toiskesänä,
Vielä hohti mennä vuonna».
Jesus paimenna pajussa,
Karjalaisna[19] kaskimaissa,
Anoi vettä juoaksensa:
»Annas vettä juoakseni!» --
»Ei oo mulla astiata,
Eik' oo kannuni kotona;
Pikarit pinona vieri,
Kannut halkona kalisi».
»Pistäspä pivosi täysi,
Kahmalossa kanniksella!» --
»Mitäs puhut Suomen sulha,
Suomen sulha, maitten orja,
Isäni ikuinen paimen,
Ruotiruo'illa elänyt;
Kalanpäillä kasvaellut,
Karjalaisna kaskimaissa!»
»Sis mä lienen Suomen sulha,
Suomen sulha, maitten orja,
Isäsi ikuinen paimen,
Ruotiruo'illa elän,
Kalanpäillä kasvaellut,
Karjalaisna kaskimaissa,
Ell'en elkesi sanele.» --
»Sano kaikki minkä tieät!»
»Kussas kolme poikalastas? --
Yhen tuiskasit tulehen,
Toisen vetkasit vetehen,
Kolmannen kaivoit karkeesen[21]
Sen kuin tuiskasit tulehen,
Siit' olis Ruotsissa ritari,
Sen kuin vetkasit vetehen,
Siit' olis herra tällä maalla,
Sen kuin kaivoit karkeesehen,
Siit' olis pappi paras tullut».
Mataleena neito nuori
Rupes vasta itkemähän,
Itki vettä kiulun täysi,
Jesuksen jalat pesevi,
Hiuksillansa kuivoavi:
»Itsepä lienet herra Jesus,
Kun mun elkeni sanelit!
Pane minua herra Jesus,
Pane minua, minnes tahdot,
Soihin, maihin portahiksi,
Porttojen polettavaksi,
Jaloin päällä käytäväksi!
Pane minua herra Jesus,
Pane minua, minnes tahdot,
Silloiksi meren selille,
Lahopuiksi lainehille,
Joka tuulen turjotella
Laajan lainehen laella!
Pane minua herra Jesus,
Pane minua, minnes tahdot,
Tunge hiiliksi tulehen,
Kekäleiksi valkeahan
Joka tulen tuikutella,
Valkeaisen vaikutella».
Kant. III. 5 (vanhempi painos).
Post a Comment