Syntinen Pyhä

Sunnuntain lämpimässä aamussa kävelin lenkin yksin monta kilometriä. Joen vesi oli korkealla, lokit kirkuivat ja sorsat lusmuilivat ruovikoissa. Ihmisiä en nähnyt kuin kaukaa. kuvan puu on Dynamon nurkalta. Toivottavasti sitä ei poisteta pitkään aikaan pois vaarallisena tai vanhuuden vuoksi. Kuten huomaatte vanha on kaunis. Kuten vanhat naisetkin ovat kauniita sillä heillä on kirjattu eletty elämä kropassaan.

Kaupunkinäkymä. Saisi jo tori valmistua, sillä en minäkään kovin mielelläni keskustassa käy nykyään. Ruotsalainen teatteri kallistuu taaksepäin. Sen näkee portaista ja profiilista.

Joskus kulkijalla tulee kiire pois ja hienot tennarit unohtuvat.

Engelin Helmi rapistuu. Kuten Dostojevski on todennut Jumalanpalvelijoiden olisi kunnioitettava esimerkisi vankeja, sillä he ovat kantaneet meidän syntitaakkaamme ja tietävät ristikantamisen painon. Minua riepoo joskus seurakuntien yhteisöllisyyden valikoivuus ihmisten suhteen. Seurakunnissa syrjäytetään ja jätetään ihmisiä yksin. Yhteisöllisyyden paradoksi. Turussa ei ole koskaan kuulemma oltu yhteisöllisiä ortodokseja. Täällä pitää olla jotakin ennen kuin kelpaa. Herra ja rouva titteleineen toimii.