Aleksandran puut I

Varis raakkui Aleksandranpuiston puissa.Oli aikainen aamu ja aika hiljaista. Aurinko lämmitti jo, ja lupaili lämmintä kevätpäivää. Taivas oli sininen ja puiden lehdetön olemus oli karu. Tuomiokirkon kellot soivat tauotta taustalla. Ovat soineet jo jonkin aikaa, syytä pinputukseen etsitään. Ehkä henkimaailma yrittää herättää historiattomuuteen taipuvaisia päättäjiä tiedostamaan historiallisten merkkien säilyttämisen puolesta.

Pyhän Aleksandran kirkko rujoilee ja loistaa vanhanpuun seurassa. Mitä puut näkevät, sillä ne nelävät kauemmin kuin ihmien yleensä elää. Puiden viisaus jää meiltä pimentoon.

Ei tuullut vaikka voisi luulla että viuhuna käy. Ehkä puut viestittävät toisilleen puistonsa tulevaisuutta. Jos kaadutaan tehdään se komeasti ja arvokkaasti.

Varis lähtee lentoon, vaihtaa puuta ja tähystää.

Jumalanäiti katsoo ikkunassa toria tai torin rippeitä.

Kuvassa näkyy miten reunakivetys painuu saveen. Vajoaminen on kiihtynyt toriparkin rakentamisen aikan.