Torilla meteli oli korviin käyvää ajoittaain. Etsin Maarinkellokukan taimia mutta en löytänyt. varon etten ostele liikaa kukkia sillä tilaa ei ole, jotan vähän on kaunista. Kiersin kirkon ja kuvasin eniten levähtäneitä murtumia silmämääräisesti. Tämä ei ole kattava otos sillä seurakuntasalia vastapäätä on yhtenäistä murtumaa kivijalasta kupoliin.
Tässä päivän purut Lonttisissa. Eivät nuo huolto ja kepeät kaupparakennukset kaksisia olleet mutta tuolla takana on ensimmäisen linjan viimeinen puutalo Ketarantiellä. Komeat, noin kymmenen jalopuuta menevät varmasti talon purun myötä. Paikalle tulee kaare va muurikerrostalo jonka sisälle muutama kerrostalo ja alle tulee parkkihalli. Tässä puiden kaupungissa vihataan puita ja erityisesti vanhoja puita. Ymmärrän kyllä että vaarallisesti vanhoja puita kaadetaan mutta miksi kaadetaan liian isoja määriä kerralla. En ymmärrä. Muurikerrostaloon ei vihreä terapeuttinen väri näköjään sovi. Ensimmäisellä linjalla oli vielä 1960-luvulla kuulemma parenpien ihmisten ilotalo. Se sijaitsi naapurin vanhan rouvan mukaan Jokirannan törmällä Ketarantien alussa. Siellä kä'vi ministereitä ja yksi presidenttiehdokas aikoinaan. Aika muuttuu ja nykyään Suomessa ilotaloja ei tietääkseni enää ole. Ja hyvä ettei ole.
Kuvia voi klikata suuremmaksi kuvan päältä.
No comments:
Post a Comment