Turun kirjamessujen alla

Historialliset tapahtumat kaunokirjallisissa teoksissa ovat totta siinä mielessä, että niissä fiktion avulla tehdään tapahtuma todelliseksi. Pelkkä historiallinen tapahtuma sinällään on tosiasioiden luettelointia ja tallennetta, fiktio tekee sen eläväksi eli antaa lihaa luitten päälle. Uskon että Antti Tuurin Ikitie on historiallisiin tositapahtumiin perustuva teos. Tullakseen näkyväksi on tarinaan saatava mehua. Aika josta kirja ja elokuva kertovat ovat tapahtumiltaan olleet rajumpia ja pahenpia kuin miltä näyttää.

Näin kirjamessujen alla aina viritellään keskustelua mistä milloinkin. Virittelijöinä ovat useimmiten nuoret vihaiset miehet tai asemansa puolesta pelkäävät vanhemmat miehet. Naisia näissä virittelyissä en ole huomannut, vaikka syytä olisi joskus olla.

Aikoinaan yliopistolla paheksuttiin Hovimäki-sarjaa koska se ei ollut historiallisesti oikein toteutettu. Jos historioitsijat päästettäisiin tekemään historiallisesti aikaan sidottua sarjaa, niin veikkaanpa että se oli niin tylsä ettei sitä kukaan jaksaisi katsoa. Toisaalta he melko varmasti riitaantuisivat keskenään, eikä sarja koskaan valmistuisi.

Kirjat ovat parasta elämässäni, omaisteni jälkeen. Tämä ei ole fiktiota.