Kun lähtee sunnuntai-kävelylle voi löytää itsensä vaikka asuntonäyttelystä. Ensiksi oli paljon ihmisiä menossa sisälle ja sitten piti riisua kengät. Onneksi oli villasukat kassin pohjalla. Minulla oli kalloiomaalauskassi olalla ja sukkahousuissa näyttävä reikä. Aluksi oli isohko lämmin veranta joka miellytti minua kovasti, sillä mietin viherkasvejamme, joita on liikaa. Mittasin seinien korkeutta silmilläni kirjahyllyjä ajatellen ja kirjoja, joita on myös liikaa.
Se oli hyvin ystävällinen ja harmooninen kokemus, alustassa oli kuiva tuoksu. Ei homeen häivääkään. Mikaelin kirkko näkyi ja varmasti myös kuuluu joskus, se ei ole pahasta.
En tiedä onko tämä kurtturuusun kukka, kaunis se kuitenkin on.
No comments:
Post a Comment