Aleksis Kivi jätettiin yksin ennen kuolemaa. Ei mikään vieras ilmiö kulttuuripiireissä. Runoilijat ja kirjailijat tässä tapauksessa ovat joukkio joka klikkiytyy aina sinne missä on luvassa hyötyä ja kunniaa. Aleksis Kivellä ei ennen kuolemaa ollut mitään mikä olisi hyödyttänyt kylttyyri henkilöitä. Aleksis Kivi on kirjailija ja kirjoitti ensimmäisen suomalaisen kirjan suomenkielellä. Hän oli kuulemma suurimman osan elämästään ihan yhtä täyskuntoinen henkilö, niin ruumiin kuin hengenkin puolesta, kuin kuka tahansa ihminen 1800-luvulla.
Tänään on kansainvälinen vainottujen muistopäivä. Suomessa voisi yleisemminkin elvyttää 1918 tapahtumien tiimoilta syntyneiden vainottujen punaisten muistopäivän käynnit punaisten haudoilla. Sosiaalidemokraateilta ja muiltakin lienee unohtunut perimmäiset asiat, kuten vankileirit, nälkä ja telotukset ja kuolema. Ihmisarvo ja jokapäiväinen leipä ja elämä eivät ole itsestäänselvyyksiä monelle nykyäänkään. Leipä alkaa taas olla arvossaan monellekin Suomessamme.
Huomenna on kirjastossamme Tyväenkirjaillisuuden tapahtuma. Työläiskirjailijasta tulee mieleen edesmennyt Alpo Ruuth. Kaarlo Isotalo oli kirjailija ja runoilijakin. Kuka olisi nykyisin työnlaulaja? Väinö Pääkkönen oli aikoinaan Turussa. Hän julkaisi omakustanteita telakalta. Turussa ei ole ollut raskaan sarjan kirjailijoita, eikä työläiskirjailijoita liioin. Jarkko Laine tietenkin on, mutta en minä häntä työläiskirjailijaksi sanoisi. Oliko Väinö Lesonen, ei tainnut olla turkulainen.
Poliittinen kirjallisuus, mitä se on?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment