Turkua ei pääse pakoon Suomessa tässa kuussa, paitsi jos sulkee radion järjestelmällisesti. Turkulainen heinäkuu on ollut ihan siedettävä teema sinällään. Aamupöpperössä avasin radion ja Turun piispa Kaarlo Kalliala sai minut hyvälle tuulelle. Huonolle tuulelle saivat Markku Heikkisen ohjelmassa esiintyneet kokoomuksen ja demareiden edustajat. Niitä näitä kaalinpäitä...
Smolanderin Kirsti taputettiin ulos Hämeenportista aikoinaan. Hän oli juuri loikannut kokoomukseen ja kertoi että "oikeesti minä olen aina ollut porvari mutta 1960-luvulla ajauduin vasemmistolaisiin (älymystö) piireihin..." Varjolehti Turun Sanowat kertoi asioista Turun kunnallispolitiikassa, vastapainoksi valtalehdelle. Täytyy sanoa että tuohon aikaan, 1970-1980-luvuilla, oli opiskelijoilla ja kulttuuri-ihmisillä vielä selkeä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tunne. Nykyään yliopistollakin pitää olla kuin "pissasukassa" ja kumartaa elinkeinoelämän suuntaan kiltisti, luulen. Ketoset haastoivat Varsinaisuomalaisen osakunnan oikeuteen mutta hävisi jutun. Meni kauan ennen kuin osakunta sai paslstatilaa Turun sanomista.
Leivon valkosipulipatonkeja ja sämpylöitä. Tänään on viileää ja leipominen tulee edullisemmaksi kuin kaupan leipä, josta ei enää tiedä mistä maasta on kotoisin.
Ajattelen että kirjailija Helvi Hämäläinen ei ollut ihan tavallinen ihminen. Hänen rehellisyytensä saa hiljaiseksi. Edesmennyt ystävämme Anu sanoi että Helvi Hämäläinen oli kaunis ihminen. Hänen rakkauskäsityksensä ehdottomuus kiehtoo. Siinä ei ole tilaa relativismille.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment