Katoaako omaleimainen kulttuuri

Kävelimme Turussa pitkin Aurajoen rantaa ja poikkesimme Titanikiin katsomaan Juhana Moisanderin näyttelyä. Mummon musta huivi oli innoittanut häntä lähes maagisiin taideteoksiin. Odotin kovasti että videoinstallaation saaliin verhottu mummo alkaisi lentää ihan oikeasti, sen verran vaikuttava teos oli. Valokuvissa muistin luoma hahmo mustana hahmona läsnä tässä päivässä. Linnut, linnut.
---
Taiteen tekijät Turussa tarvitsisivat kipeästi työtiloja. Jokikadun kulttuurikeskus olisi ratkaisu moneenkin pulmaan. Ihmettelen missä ovat kirjailijat, heitä ei pahemmin näy kulttuuribarrikaadeilla Turussa, jos heitä nyt näkyy muuallakaan Suomessa. Ehkä huoli toimeentulosta ajaa kulttuuriväenkin nurkkaan passiivisesti kaivelemaan omaa napaansa. Tulee kummallinen tunne että on oltava hiljaa ja näkymätön etteivät "isot pojat" suutu. (Sama ilmiö on vanhusten kohdalla. Heidät on melkein onnistuttu vaientamaan.)
Näin kunnallisvaalien alla pitäisi muistaa, että asioiden ratkaisut on siirretty yli vaalien. Jokikadun kulttuurikeskus lienee paaluttamaton. NCC maksattaisi tietenkin meillä paalutuksen, tontin maaperän puhdistuksen ja mahdollisesti muutakin vielä.
Mutta meillähän on millä maksaa. Vai onko? Kaupunkimme voisi tehdä todellisen kulttuuriteon tekemällä Jokikadun kulttuurikeskuksesta totta.
---
Erään helsinkiläisen kirjailijan mielipide Suomen kirjallisesta elämästä lienee suuntaa antava: "Vain helsinkiläiset kirjailijat ovat merkittäviä. Maakunnista tulee ainoastaan paskaa." Kyllä, teoreetikot asuvat pääkaupungissamme. Maakunnista tulee nektari. Eräs maailmanmatkaaja väitti Euroopan muuttuneen muutamassa vuodessa samanlaiseksi, omaleimaisuus on katoamassa. Katoaako suomalaisesta kirjallisuudesta omaleimaisuus, onko tavoite tulla muiden kaltaiseksi kovin tavoiteltavaa?