Syksyn ensimmäinen perhonen

Näyttävä ja tuottava kulttuurikeskus

Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkila(kok.) haluaa Turkuun taiteilijoille pysyvät työtilat. Hän haluaa Turkuun näyttävän ja tuottavan, Helsingin Kaapelitehtaan kaltaisen monipuolisen taidekeskuksen. Mitenkähän paljon taiteilijat saavat itse vaikuttaa tämän monipuolisen taidekeskuksen suunnitteluun? Jokikatu voi olla kuulemma taiteilijoiden käytössä toistaiseksi. Näin Turun Sanomien mukaan.

Samaisessa lehdessä kerrotaan että Turun kaupunki on myymässä aikaisempaa halvemmalla Jokikadun kiinteistön NCC.lle. Tarkoitus on kuulemma rakentaa asuintaloja senioreille. Eikö saman tien kuuroille, sillä liikenteen melu Helsingintien ja rautatien välissä on korkea.

Toinen kysymys on että tarvitaanko Turkuun kyseistä, näyttävää ja tuottavaa keskusta?
Ketkä taiteilijat siellä tuottaisivat ja näyttäisivät? Kannattaisi antaa nuorille taiteilijoille oma paikkansa omilla ehdoillaan. Vaatimattomissa puitteissa ovat nerot ennenkin kehitelleen suurta. Miksi täällä kaiken pitää olla elitististä ja toimia liikemiesten ja poliitikkojen ehdoilla?

Musta lintu, murheen lintu

Musta lintu, murheen lintu
mitä huomenna syödään?
Tuuli puhaltaa lapseni
vuorilla sataa lunta.

Musta lintu, murheen lintu
mitä yöllä tapahtuu?
Lumi peittää joet ja laaksot
vuorilla tuuli laulaa.

Musta lintu, murheen lintu
mitä meille tapahtuu?
Nuku lapseni onhan jo yö
Vuorilla tuuli laulaa

Musta lintu, murheen lintu
koska kuolema tulee?
Nuku lapseni onhan jo yö
vuorilla tuuli on hiljaa.

Katoaako omaleimainen kulttuuri

Kävelimme Turussa pitkin Aurajoen rantaa ja poikkesimme Titanikiin katsomaan Juhana Moisanderin näyttelyä. Mummon musta huivi oli innoittanut häntä lähes maagisiin taideteoksiin. Odotin kovasti että videoinstallaation saaliin verhottu mummo alkaisi lentää ihan oikeasti, sen verran vaikuttava teos oli. Valokuvissa muistin luoma hahmo mustana hahmona läsnä tässä päivässä. Linnut, linnut.
---
Taiteen tekijät Turussa tarvitsisivat kipeästi työtiloja. Jokikadun kulttuurikeskus olisi ratkaisu moneenkin pulmaan. Ihmettelen missä ovat kirjailijat, heitä ei pahemmin näy kulttuuribarrikaadeilla Turussa, jos heitä nyt näkyy muuallakaan Suomessa. Ehkä huoli toimeentulosta ajaa kulttuuriväenkin nurkkaan passiivisesti kaivelemaan omaa napaansa. Tulee kummallinen tunne että on oltava hiljaa ja näkymätön etteivät "isot pojat" suutu. (Sama ilmiö on vanhusten kohdalla. Heidät on melkein onnistuttu vaientamaan.)
Näin kunnallisvaalien alla pitäisi muistaa, että asioiden ratkaisut on siirretty yli vaalien. Jokikadun kulttuurikeskus lienee paaluttamaton. NCC maksattaisi tietenkin meillä paalutuksen, tontin maaperän puhdistuksen ja mahdollisesti muutakin vielä.
Mutta meillähän on millä maksaa. Vai onko? Kaupunkimme voisi tehdä todellisen kulttuuriteon tekemällä Jokikadun kulttuurikeskuksesta totta.
---
Erään helsinkiläisen kirjailijan mielipide Suomen kirjallisesta elämästä lienee suuntaa antava: "Vain helsinkiläiset kirjailijat ovat merkittäviä. Maakunnista tulee ainoastaan paskaa." Kyllä, teoreetikot asuvat pääkaupungissamme. Maakunnista tulee nektari. Eräs maailmanmatkaaja väitti Euroopan muuttuneen muutamassa vuodessa samanlaiseksi, omaleimaisuus on katoamassa. Katoaako suomalaisesta kirjallisuudesta omaleimaisuus, onko tavoite tulla muiden kaltaiseksi kovin tavoiteltavaa?

Sateen ääni musiikkia korvillemme

Ja balsamia ihollemme. Se oli yö jolloin heräsin sateen rummutukseen. Sateella on monta ääntä ja muotoa. Sumusade on unisadetta. Pehmeä sade muistuttaa valtavan kamman läpi juoksutettua vettä. Lapsena kuulin että sataa koska enkelit itkevät taivaassa. Pojat uunottivat minua ja sanoivat että jos menee räystään alle seisomaan, niin hiukset kasvavat pitkiksi ja tuuheiksi. Seisoin räystään alla. Sadevesi huuhtoi paljasta päätäni. Minulla on nyt vahva, pitkät hiukset.

Se oli yö jolloin sade lakkasi ja järvi oli sumuinen pihalle asti. Metsä vaikeni. Linnut hiljaa kaikki. Katselin yöhön viinilasin läpi. Yö sai punaisia läikkiä.

Se oli yö jolloin maailma repesi ja salamat leiskuivat pimeässä, maa tärähteli, rankkasateen seinä kohisi ympärillämme. Sarovilainen seurasi katseellaan. Aamulla muistona lätäköitä ja märkää varvikkoa. Muurahaiset kaikonneet.
Maailma suursiivouksen jälkeen puhtaaksi pesty. Sateen voi tuntea, nähdä ja kuulla. Sen voi maistaa, mutta mikä on sateen väri?

Mustikkainen mättähällä

Mustikka on oikeasti sinikka. Se on työläs kerättävä, koska mustikan varvikkoon mahtuu kaikenlaista muutakin kasvillisuutta. Mustikka on pehmeä marja, enkä menisi riipimään keruukoneella mustikoita. Laiska kerääjä kerää mustikat yksitellen. Näin ei tarvitse puhdistaa roskia, sillä niitä ei ole.

Mustikkapiirakka ja mustikkamaito saavat kovimmankin yrmyn lauhaksi. Oikeassa mustikkapiirakassa on mustikoita enemmän kuin pohjaa. Itsekerätyt mustikat ovat jotenkin kunniallisempia kuin torilta ostetut. Ihmettelenkin että missä ovat 0,20 euroa tai 0,50 euroa maksavat tuotteet? Näyttää siltä että 1 euro on lähtöhinta monellekin tuotteelle, joka todellisuudessa maksaisi paljon vähemmän. Meiltä kuluttajilta on kadonnut todellisuudentaju euroon nähden.

Hienohelmojen ei pidä mennä mustikoiden lähelle. Mustikka värjää hetkessä hampaat, kädet ja suupielet kauniin sinisiksi. Mustikka on ajankohtainen juuri nyt. Satoa on vaihtelevasti.

"Eivät nuo ihan kunnottommii ou." Mummo totesi jälkikasvustaan marjasankkoja katsastaessaan. Jo esiäitimme muinoin keräsivät luonnonantimia enemmän kuin tarvitsivat.

Perustuksen lujuuden tärkeys

On tärkeätä että perusta on kunnossa ja kestävä. Tämän opin alustan remontissa. Betonivalu kuivuu jonkin aikaa. Tässä välissä voi tehdä muita asioita. Olohuoneen vanhan muovimaton alta löytyi terve puulattia. Jos podette tekemisen pulaa, niin hommatkaa itsellenne vanha puutalo tai/ja kesämökki. Tekemistä riittää.
Kova tuuli katkoi oksia pihalle. Ovatko puut tulleet huonommiksi vai tuulet kovemmiksi, sillä puita kaatuu nykyään usein. Tänään ei satanut. Ei kyllä aurinkokaan näkynyt koko ajan. On ollut pihtaava kesä säiden suhteen. Onkohan talvi yhtä pitkää syksyä?

Päivänsinelle lankeaa varjo

Elokuun illassa varjot syvenevät. Siili kipittää aidan raosta naapurin pihalle. Saunan jälkeen mietin asioita. Lähde ei ole pieni asia. Se on tarpeellinen. Uuni ei ole pieni asia, se lämmittää. Kunnollinen uuni maksaa noin 6000 euroa. Talo maksaa paljon enemmän. Olen ulkopuolinen kaikkialla. Olen aina ollut. Missä on kotisi mierolainen? Niin missä. Olen Matelin sukulainen ja tuomittu yksinäisyyteen. Se ei ole ongelma.

Portsan pihamarkkinoilla

Olen käynyt eri puutaloalueiden piha ja katumarkkinoilla. Kaikilla alueilla on oma tunnelmansa ja henki. Portsan henki on hieman omanarvontuntoinen ja varauksellinen. Nuoret ja muualta tulleet lieventävät tätä turkulaista elementtiä.

Pihat ovat todella suuria ja kauniita, jopa vanhalla tavalla kauniita. Talot ovat enimmäkseen hyvinhoidettuja. Maalaaminen on kova tinki. Varsinkin jos on 1970-luvun lateksit päällemaattuna seinissä. Seinät on jyrsittävä puhtaiksi, tai pahimmillaan laitettava uudet laudat seiniin.

Joillakin pihoilla oli kahviloita ja kiireettömät voivat istua ja vain olla ja katsella. Aurinko paistoi lämpimästi. Ampiaiset parveilivat vohveleiden ja hillojen ympärillä, niin kuin tapana on elokuussa.

Keräilijät voivat tehdä löytöjä, vanhoista kellareista löytyy ihmeellisiä tavaroita. Itse bongasin käsinpuhalletun viinapullon 1900-luvun alusta luulen. Ainoa asia mitä kerään on vanha käsinpuhallettu lasi.

Stalinin haamu

Olen viime päivinä ihmetellyt Kirjailija Sofi Oksasen ympärille kehkeytynyttä vähintäänkin outoa ilmiötä.
Pietarin Suomen konsulaatti epää kutsun runoillan esiintyjäksi prosaistilta. Eikös runoillan esiintyjiksi kutsuta runoilijoita? En väheksy Sofi Oksasen tuotantoa, päin vastoin. Hän on syytön koko sotkuun.

Hesari sai kulttuurisivulleen hyvän jutun. Ei muuta.
Rajalta on käännytetty ennenkin henkilöitä. Eipä heistä suurta kohua ole pidetty.

Ehdotan Savukeidasta seuraavaksi Pietarin runoillan järjestäjäksi.

Laaman sukuiset kristityt

Minä odotan pitkää ja pimeää syksyä
jossa varjojen kauneus koskettaa
Jänis mussuttaa viimeisiä orvokinkukkia pihalla
ruusut kelpasivat myös ruusujen aikaan.

Pappi haukkui melkein rikolliseksi
toinen pappi lohdutti: "hyvä että vain melkein,
sillä rikolliseksi julistettua saavat kaikki kristityt sylkeä."
Kyllä he sylkevätkin. Kristityt.
"Turha valittaa piispoille. He ovat meidän puolellamme." Sanovat kristityt.
Tästä me olemme tietoisia ja uskomme tähän on luja.
Heidän intelligentsiansa häikäisee.

Kristikansa, ristikansa, ristinvarsi jolla lyödä!

Äkkiä hätkähdin todellisuuteen

Ensin tuli matala ääni pitkin vettä. Ääni voimistui kovaksi kuminaksi ja näin ensimmäisen taistelulentokoneen viistävän vettä. Se ampaisi äkisti ylös ja lensi matalalla puiden latvojen tasalla. Koneita tuli lisää. Jyrinä oli sietämätöntä. Radiosta kuulin että armeija suorittaa lentotaistelukoneharjoituksia koko päivän.
Seuraavana päivänä oli jalkansa taittanut haukanpoikanen pihapiirissä.

Voin sanoa että luonnonrauhan häiriintyminen oli täydellinen.

Miksiköhän harjoitukset olivat juuri Koitereelle? Miksi ei esimerkiksi Höytiäisellä?

Armottoman osa

Alahalla allin mieli
Uiessa vilua vettä,
Alempana armottoman
käessä kylän katua.

Vilu on vatsa varpusella
jään oksalla istuessa,
Vatsani minun vilumpi
astuessani ahoja.

Syän kylmä kyyhkysellä
syöessä kylän kekoa,
Kylmempi minun sitäi
Jäävesiä juoessani.

(Kanteletar)

Aleksandr Solzenitsyn

Kirjailijat eivät kuole niin kauan kuin yksikin lukija lukee heidän tekstejään.
Itse luin hyvin nuorena Ensimmäisen piirin, Ivan Denisovitshin päivän ja Syöpäosaston. Olen ollut vaikuttunut siitä lähtien.

Pesästä ei pitäisi pudota

Kulttuuriturkulainen 2008

Turkuseura yllätti positiivisesti valitsemalla vuoden 2008 kulttuuriturkulaiseksi Säveltäjän, opettajan, kulttuurivaikuttajan ja ympäristömiljööaktivistin Martti Parkkarin. Onnea! Kasvakoon nimikkopuusi korkeaksi ja kauniiksi.

Muistin juuri että olit nuorena maisterina pienessä kotikylässäni Ilomantsin kirkolta pohjoiseen, muutamana kesänä kesäasukkaana. Silloin kun (lapsen) mielessäni muistan kesien olleen lämpimiä ja taivaan sinisen. Pianon soitto ei varmaankaan sen koommin ole soinut livenä sillä mäellä ja talokin lienee ränsistynyt.

Joskus 1960-luvulla muistavat jotkut ortodoksit hänen toimineen kanttorin vikaeeraajana Turun ortodoksikirkossa. Mene ja tiedä?