Ihmiset kiduttavat toisiaan ja itseään. Keväällä yksi kidutuksen muoto on mullankutsu eli puutarhan muokkaus ja yritys saada aikaan jotain ennen näkemätöntä. Jos kunnostaja on yksinäinen yrittäjä, niin hän raataa itsensä nirvanaan ja uskoo olevansa esi-isiensä veroinen raataja. Erehtyy pahasti, sillä seuraavana päivänä on olo kuin selkäänsä saaneella. Tästä ei pidä lannistua sillä harjoitus tekee mestarin.
Jos asut puutalossa, jossa on muutama muukin osallistuja, tiedät mikä on kenenkin mielestä parasta. Sopu yleensä löytyy kun tehdään juuri niin kuin vanhin riivinrauta mummo tai kaksi haluaa, sillä niin on tehty viimeiset kuusikymmentä vuotta. Pihassa ei kasvanut mitään kun muutimme sinne. Tietämättä mitään traumaattisesta pihahistoriasta istutin joitakin kukkia ja ne katosivat yöllä. Mariankellot katkesivat mystisesti varsista poikki ja kiimainen siili sai syyt päällensä. Itse epäilin aivan muuta. Nykyään piha on alkanut elää ja vanhat kaunat ovat kuolleet ihmisten mukana.
Pikkuhiljaa olen ehdottanut tukevan lankkupöydän rakentamista pihalle. Sitä ei kukaan jaksa kantaa roskiin. Pari penkkiä, kahvikuppi, Hesari ja aurinkoa tietenkin. Päivänsini kukkisi taas tiiliseinää vasten. Ruoho jalkojeni alla olisi samettia. Meidän pihassamme voisi kävellä paljainjaloin. Ainakin toivon niin.
Naapurin notkea kissa kiipesi pihakoivuumme puluja jahtaamaan. Hän tuli sulavasti alas ja kumosi kaikki kissojen puustanoutojutut. Olenkin aina ollut sitä mieltä että kissat höynäyttävät ihmisiä piruuttaan istumalla puussa vuorokausi tolkulla.
Kissaihmiset ovat uuvuttavan sitkeitä ja uteliaita. Tunsin erään kissaihmisen joka kävi kirkossa pelkkää uteliaisuuttaan ja uuvutti papit pyynnöillään ja kysymyksillään. Hänestä seurakuntaelämä oli niin mielenkiintoista ettei sieltä voinut olla poissa.
---
Katselin viime maanantaina Veikko Aaltosen Tuhlaajapoika elokuvaa. Se herätti kysymyksiä ja ahdistusta. Miten pitkälle voi toisen ihmisen riistäminen ja kiusaaminen mennä ja miten tällaisista suhteista voi päästä eroon. Älykkäät ja tunteettomat johtajat saavat aikaan pahaa jälkeä. Tässä kohtaa kuuluu kysyä että miksi he ovat niin kylmiä ja kykenemättömiä empatiaan? Niin miksi?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment