Olin luullut MATINEOIDEN ajan olevan ohi, mutta nostalgisesti huomasin niiden olevan tätäpäivää Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa. Toinen huomionarvoinen asia on paikallislehden kanssa tehty sopimus kirjailijoiden kirjoituksista niissä ja palkkion menemistä yhdistyksen tilille. Tervettä meininkiä.
En ole erityinen Joensuun - fani. Olen maakuntien asukas ja keväisin poden kroonista ikävää Pohjois-Karjalaan, ja muulloinkin. Kielellisesti huomaan vanhojen paikallisten ilmaisujen ja sanontojen katoamista. Joskus ne putkahtelevat mieleeni yllättäen ja herättävät tuntoja. Murre ei katoa, joka kerta puhelimessa tai paikanpäällä puhuessa huomaa puhuvansa muretta. Ihminen elää kielessään.
No comments:
Post a Comment