Vainajien tunti

Mietin elämän rajallisuutta ja sitä miten tai minnä haluan kuolla. Kuvittelen tai paremminkun toivon että olen täysissä järjissäni ja toimintakykyinen voidakseni mennä metsään saniaisten sekaan makaamaan. Toivon että taivas olisi sininen ja tuulisi, etteivät itikat häiritsisi. Olen aina tuntenut itseni vaivautuneeksi kulttuurin määrittämissä hautajaisissa. Kuolema on tarkkaan kilpailutettu ja tuotteistettu ja määrätty mitä saa olla ja mitä ei saa. Tutut joiden läheinen on kuollut, sanovat että hautajaiset eivät ole varattomien juhlia. Lasku on mahdoton köyhän maksaa. Mahtaako yhteiskunta tulla vastaan, mietin minä, ja ajattelen hautaustoimistojen kaikkivaltiutta maassamme.

Mietin jo lapsena hautajaisten turhuutta. Ihmisen ruumis maatuu, kuten muidenkin olioiden ruumis maatuu osittain jo eläessä, mikäli elää todella vanhaksi. En halua hautakiveä tai muitakaan muistuttamaan olemassa olostani.

Näin uutene vuotena on myös vainajien tunti keskiyön ja tyhjän tunnin aikana. Silloin he kokoontuvat tuttuihin paikkoihin tuntijuhlaan. (Anna Ahmatova, Runoilijan talossa.)

Ajattelen Lintulan luostarin kadonnutta nunna Elisapetia. Hänestä on tullut omalla tavallaan kuolematon. Tuskinpa häntä olisi muistettu jos hän olisi kuollut tavallisesti ajallaan sen enempiä lukua pitämättä itsestään, muutoin kuin muistojen kohotessa mieleen satunnaisesti.

Elämä on meille annettu että tietäisimme kuolevamme.

En usko että uusi vuosi on parempi kuin mikään muukaan jo mennyt vuosi. Ihmisen suurin harha minusta on onnellisuuden tavoittelu. Ihmisen ei kuulu haikailla onnenllisuuden perään, parasta on elää.

Turussa on vaarallisen liukasta.

Viattomien lasten päivä 2018

Jäälyhty suli. Tallilyhtyjen kynttilät loistavat valoa pimeyteen.
Jouln jälkeinen aika. Viattomien lasten päivä, jokainen voi miettiä mitä viattomat lapset saavat kokea tänäänkin.

Maa on melkein paljas ja eloton. Jää petollisen liukasta kävellä.

Kolme kuukautta kevääseen.

Joulupäivä 2018

Lumiukko nauraa tukka pystyssä.

Joulupäivä 2018. Nuoska lumi tuoksui kevättalvelle. Taivaanrannassa päivänkajo. Jäälyhdyssä sulanutta vettä, joka oli kaatanut kynttilän. Poistin veden ja laitoin uuden kynttilän, jolle tein turvapesän.

Jokirannassa, Tervatorin kohdalla kaksi henkilöä oli kävellyt olemattomalla jäällä ja toinen ainakin oli kadonnut jokeen. Tuollainen jää ei kanna edes kissaa, saati ihmistä. Sukeltajat eivät olleet löytäneet ihmistä joesta.


Yksikään kahvila ei ole auki joulupäivänä kaupungissamme. Meillä elää sitkeästi luulo että joulu on ainoastaan perhejuhla. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin.

Huomenna tulee Fanny ja Aleksander televisiosta klo. 12.00, rakastan tuota elokuvaa.

Kirkas tähti valaisi Joulun ihmettä Betlehemin yössä

"Talon siisteyden näkee jo eteisestä", sanoi yksikin henkilö. En päästäisi häntä edes eteisee, vaan pitäisin juttutuokion ulkona.

Yllä olevassa kuvassa on eteisemme joulutettuna.

Näin isä Mitron sivulla jouluseimen joka oli hyvinkom askeettinen. Siinä tuli lihaksi oleellisin. Kristus syntyi vaatimattomiin oloihin, vaatimattomissa oloissa. Kirka tähti valaisi joulun ihmettä.

Iloista, rauhallista ja hyvää Joulua!

Täysikuu ja talvipäivänseisaus samassa paketissa

Joulutähti ikkunassa loistaa. On talvipäivänseisaus ja täysikuu samaan aikaan. Ilomantsissa oli ollut komea kuutamo. Enää kaksi yötä jouluun. Ulkona palaa kynttilä, kissan jäljet kulkevat tallilyhdyn ohi. Toivottavasti ei työntänyt nenäänsä kuumaan lasiin kuten orava viimevuonna.

Tämän suojelusenkelin annoin kerran anoppivainaalleni. Hän oli usein syvän vihan alla, nyt hän oli hyvällä tuulella eikä heittänyt enkelillä "vesilintua." Jälkeen päin olen ajatellut että hänellä oli masennustaipumus jo lapsuudesta alkaen. Ennen vanhaan ei masennusta diagnositu, anoppi selvisi vihan voimalla ja kovalla työnteolla. Ennen vanhaan ihmistä pidettiin laiskana tai hulluna jos murtui. Silloin oli elämä kovaa toisella tavalla kuin nyt. Silloin myös ihmisen elämään kuului välittäminen ja lähimmäisenrakkaus, jotka ovat nykyään unohdettuja hyveitä.
Tuosta enkelistä vielä: yksi ranskalaisen näköinen nuorimies myi niitä torilla suoraan matkalaukusta 1990-luvulla. meillä on vielä muutama pieni enkeli kuusenkoristeena.
Kun latvatähti katosi, hoiti suojelusenkeli latvaenkelin virkaa.

Jos olisin viitseliäs ja laittaisin vesiämpärin pakastumaan, voisin saada aikaan jäälyhdyn aatokai.

Jouluun ei tarvitse paljoakaan rahaa kun organisoi asiat.

Ja enkelit olivat kedolla paimentamassa lampaita...

Turun joulukuusi pärjäsi taas hyvin kuusien kauneuskilpailussa.


Koulujen historian opetus on pohjalukemissa sillä esimerkiksi natsien takemistä joukkotuhoista ja Holokaustista ei enää edes puhuta yhtään mitään. Toinen maailmansota on lähihistoriaa, ei muinaista taruosastoa. Jotkut tietenkin haluaisivat sen olevan sitä. Kuinkahan moni saksalainen nuori tai lapsi luulee asuvansa vanhemmiltaan perityssä, vanhassa kivitalossa. Ne kivitalot ovat juutalaisilta ryöstettyjä ja väkisin haltuun otettuja taloja ja asuntoja, joita ei ole sodan jälkeen palautettu omistajilleen, koska heidät on näännytetty kuoliaiksi, tai kaasutettu ja poltettu ja tuhkansa kuskattu jonnekin jättömaalle.

Historiasta vaikeneminen, koska hallitus on ajanut alas sivistysaineiden opetuksen, kostautuu yhteiskunnan tyhmenemisenä ja tietoisuuden rappiona. Ihmettelin mielessäni sitäkin tohtorikoulutettavaa joka ei selvästikin uskonut natsien hirmutekoihin, hän oli oikeistolaisuuden äärireunalla. Hän ei innostu punaisten naisten kohtaloista 1918, eikä veripunaruusuista heidän haudoillaan. Hän kysyi minulta enkö ole ajatellut että emme ole sattumoisin opiskelukavereita?( Steineristit uskovat sielunvaellukseen) Hän uskoi Antroposofien ihmiskuvaan ja uskoi olevansa parenpi joka suhteessa. Antroposofia ei ole uskonto, vaan kuva ihmisestä, sanoi Kasi Virkkunen Steiner-seminaarissa. Niin tai näin, minusta se oli eriarvoistavaa ja julmaa.

Tänään on Tuomaan päivä. Joulun katsotaan alkavan tänään pimeässä pohjolassa, voi olla että valon pitkä ja ohut säde näkyy jossakin. En pidä siitä että koulujen joulujuhlista on poistettu perinteinen joulukuvaelma, joka on osa sivistystä sekin. Jokainen viettäköön jouluaan miten tahtoo mutta raditiot olisi hyvä säilyttää, sillä ne vakauttavat elämää. En innostu mustissä jätesäkeissä tanssivista tontuista tai käsittämättömistä esityksistä jotka eivät kuulu jouluun. Kokeellistaa voi, mutta ei ihan kaikessa.
Kun Suomen kansakoulu vakiintui muinoin, siellä kuusijuhla oli lähes ainoa joulujuhla jota vietettiin yleisesti. Siksikin sen kulttuurinen raditio on säilyttämisen arvoinen. Joulukuvaelma ja pyhä perhe kuuluvat tähän.
Minun jouluuni kuuluvat enkelit ja tontut. Kulttuurin tuhoaminen ja mitätöinti on rikos ihmisyyttä vastaan.

Jouluviikolla 2018

Eilen olivat appiukon 101 vuotis kekkerit. Päivänsankari kertoi keittäneensä aamulla puuroa vanhentuneista ryyneistä ja maha reistaili. Onneksi hänen ajokorttinsa on otettu pois joten kaupassa käydään kuulemma taksilla. Taksi avustaa tavaroiden hausta marketin kaukaisimmasta hyllystä. Iloista puhetta piisasi. Päivänsankari kertoi että heidän sukunsa yksi haara tulee Puolasta. Hänen isänsä oli Pietarin Suomen aseman virkailija ja junaili kaksi puolalaista lasinpuhaltajaa Suomeen.

Juhlat pidettiin "pikkuveljen" luona. Hän on erikoistunut kahvikulttuurin eli saimme juodaksemme erityisen hyvää kahvia. Hän jauhoi kahvinpavut itse, tuoksu ja aromi olivat huumaavan hienoja.


Tänä aamuna maa oli valkoinen. Kohta se valuu viemäreihin, sillä lämpötila ulkona on jo plussan puolella.

On jouluviikko,