Joulutähti ikkunassa loistaa. On talvipäivänseisaus ja täysikuu samaan aikaan. Ilomantsissa oli ollut komea kuutamo. Enää kaksi yötä jouluun. Ulkona palaa kynttilä, kissan jäljet kulkevat tallilyhdyn ohi. Toivottavasti ei työntänyt nenäänsä kuumaan lasiin kuten orava viimevuonna.
Tämän suojelusenkelin annoin kerran anoppivainaalleni. Hän oli usein syvän vihan alla, nyt hän oli hyvällä tuulella eikä heittänyt enkelillä "vesilintua." Jälkeen päin olen ajatellut että hänellä oli masennustaipumus jo lapsuudesta alkaen. Ennen vanhaan ei masennusta diagnositu, anoppi selvisi vihan voimalla ja kovalla työnteolla. Ennen vanhaan ihmistä pidettiin laiskana tai hulluna jos murtui. Silloin oli elämä kovaa toisella tavalla kuin nyt. Silloin myös ihmisen elämään kuului välittäminen ja lähimmäisenrakkaus, jotka ovat nykyään unohdettuja hyveitä.
Tuosta enkelistä vielä: yksi ranskalaisen näköinen nuorimies myi niitä torilla suoraan matkalaukusta 1990-luvulla. meillä on vielä muutama pieni enkeli kuusenkoristeena.
Kun latvatähti katosi, hoiti suojelusenkeli latvaenkelin virkaa.
Jos olisin viitseliäs ja laittaisin vesiämpärin pakastumaan, voisin saada aikaan jäälyhdyn aatokai.
Jouluun ei tarvitse paljoakaan rahaa kun organisoi asiat.
No comments:
Post a Comment