Jäälyhty sulaa pihalla

Sää kuin turkulainen mielenmaisema. Jäälyhty sulaa pihalla. On vuoden 2012 viimeisiä päiviä. Karu paluu talven keskeltä. Joensuussa hoidetaan huumorin voimalla Jokelan säilyttämiseksi. Turussa ei taida pahemmin huumori ja dialogi leiskua. Joku turkulainen kysyi että mille tilille niitä Jokelan tukirahoja piräisi lähettää? Yrittäjät kaiketikin yrittävät jotakin. Elokuvantekijä Markku Pölönen on ideoinut jotakin josta en enempää tiedä. Onnistuisikohan Turussa moinen idea?

Lumiukko uhmaa sadetta Tuomaanpuistossa.

Taas yksi empire-talo...

Sirkkalankadun ja Sepänkadun kulmassa olevalle empiretalolle on langetettu purkulupa.
Toivoisin näiden uutisten loppuvan Turussa.

Oikealla: Rantakadulla Entisen Suojeluskuntatalon kivijalkaan ikuistettu graffittiukkeli ottaa kantaa?


Luvassa vetistä räntäsadetta Uudeksi Vuodeksi.

Lapset olivat rakentaneet lumiukkoja Tuomaanpuistoon. Kuva alla.

Pienistä asioista tulee hyvä mieli...

Pienen kylän kyläkaupassa oli enkelikello muiden joulutavaroiden seassa. Äitini, 87v, halusi liikutukseen asti sellaisen, ja en kyllä itsekkään ihan kylmäksi jäänyt ajatuksesta enkelikello jouluna. Onneksi oli mies mukana kasaamassa sitä. Äitiä harmitti ettei enää kuullut sen vienoa kilinää, mutta muistoja siihen liittyi jo hänen lapsuudestaan Vaaran Penttilässä.

Eno-Pekka oli käynyt katselemassa vanhoja valokuvia ja löytänyt varsinaisen aarteen: Taustalla kesäisessä maisemassa alkuperäinen talo, jonka ylin kerros oli purettu myöhemmin, pihalla istuvat sukulaiset, nyt jo kaikki muut kuolleet paitsi äitini. Aika kuluu pysähtymättä.

Pienistä asioista tulee hyvä mieli.

Joulupäivän rauhaa

Pakkasta hieman. Tuuli kohtalainen ja viima nipistelee poskipäitä. Pakkaslunta tiellä ja puissa kuuraa. Ilma on kevyttä hengittää. On Joulu Pohjois-Karjalassa, pienessä kylässä. Ikkunan takana linnut nokkivat jäisiä marjoja pensaasta. Naapureiden ikkunoista loistaa jouluvaloja. Ihmiset sanovat päivää kävelylenkillä.

Joulutonttu

Karjalaisen kulttuurin edistämisen ja säilyttämisen säätiö hävittää karjalaista kulttuuriperinnettä. Jokela revitään maan tasalle. Onneksi sentään keskustan jäljellä olevia puutaloja suojellaan. Sininen talo herättää intohimoja. Toivotaan ettei sille käy kuten Turun Siniselle talolle. Nämä kaavamuutokset mahdollistavat kaikenlaisia ikäviäkin asioita.

Kirjailija Heikki Turunen on lähtenyt Joensuusta ja muuttanut Juukaan vastalauseena Jokelan purkupäätökselle. Kirjailija Mike Pohjola Turussa rohkenee vastustaa Turun tautia ja Toriparkkia "kynän voimalla". On hyvä että on vielä olemassa ritarisieluisia kirjailijoita.

Turun kirjailijat pelkäävät apurahojensa puolesta ja ovat hiljaa, tai nuoleskelevat rahamiesten viitan reunaa.

Lunta on ja maailma on valkoinen. Keskipäivän kaamos suodattaa harmaata valoa metsiin ja vainioille. Kaupunkien keinovalot näyttävät valjuilta nykyään. Eilen näin kerjäläisen lumikinoksessa kyhjöttämässä käsi ojossa; vanha mies, jonka nainen auttoi ylös. Joulupataan annan vähäisen roponi. Kun joulu on. Onko? Ja lapsi syntyy taas Lähi-Idässä ja raketit paukkuvat.

Hyvää ja kaunista Joulua!



Kristus syntyy - Kiittäkää.

Tapahtuu näinä päivinä..

Tänään Joensuussa Rymistelymarssi Jokelan puolesta valtuuston kokouspaikalle ja tuntumaan. Toivotaan parasta, eli viisasta päätöstä ja Joulun mieltä!

Tänään taitaa olla viimeinen mielipide- ja nimilistojen jättöpäivä Portsan, "Puutarhakatu 41" kaavamuutosta vastaan.

Lunta satanut riittävästi. Naapurin kissa kahlaa lumessa pihalla. Oravat ovat kaikonneet jonnekin.

Minulla on junalippu valmiina läpi lumisten metsien mennä. Toivottavasti juna ei juutu lumikinoksiin. Äitini 87v. ilmoitti pontevasti että kaikkea on, ja mistään ei tarvitse huolta kantaa.


Ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen! Tai ainakin melkein.

Liekit lumessa

Aamulla, kun sininen kaamos laskeutui pihallemme, loisti kaksi kynttilää lumen läpi.

Yhdessä asiassa ainakin Steiner-koulu on osunut naulankantaan: uskonnon opetus alemmilla luokilla perustuu enemmänkin kuvaopetukseen. Lapset lukevat ja heille kerrotaan legendoja, pyhimystarinoita ja raamatunkertomuksia. Olen nähnyt lasten piirtämiä kuvia luokkien seinillä ja ne ovat hienoja. En ole huolestunut lapsen moraalikehityksestä, kuten eräs ostodoksinen opettaja, tieto hyvästä ja pahasta kehittyy kyllä ilman liturgiaakin.

Kerronnan merkitys on oleellinen: se on yhteisöllinen kokemus luokassa ja samalla lapselle hyvinkin henkilökohtainen kokemus. Rudof Steinerin tausta on katolilaisuus. Antroposifinen hengentiede on kuva ihmisestä, se ei ole uskonto, vaan aate. Jotkut kauhistelevat antroposofian, minun mielestäni, ankaraa ja armotontakin maailman kuvaa, mutta sellaista maailmamme on riisuttuna kaikesta ylimääräisestä.

Miksi minä nyt näitä mietin näin sunnuntai aamuna, kirkonmenojen aikaan, kun seinän takana soi pora ja kaatuilevat laudat. Maailmaan mahtuu vähän kaikkea!