Päivän aatos...

Määrääkö joku Kulttuuri-Mooses kuka runoilija saa esiintyä Turun runoviikolla? Määrääkö joku mikä on oikea runo? Jostain syystä samat tyypit esiintyvät, olivat sitten runoilijoita tai ei. Koskenniemen elähtänyt henki elää edelleenkin.

Ja mikä on Turun runoseminaari? Kirjallisuustieteen ja opiskelijoiden foorumiko.

Helmenä joukossa sentään Sirkka Turkka.

Auringon viisto säde kohtaa hämärän

Venäläinen toimittaja Oleg Kashin pahoinpideltiin koomakuntoon kotiovellaan Moskovassa.
On vainajien muistelupäivä. Valon ja pimeyden kohtaamisen hetki. Sytytän kynttilän koomassa olevalle toimittajalle.



Radiossa keskustelevat valosta ja pimeydestä. Miesääni puhuu että mitä enemmän rakkautta, sen enemmän rajoja. Minä ajattelen lapsia jotka laitetaan piirtämään mielivärillään omenaa. Suurin osa lapsista piirtää ensin rajat ja värittää huolellisesti rajatun alueen. Sitten on lapsia jotka aloittavat keskeltä ja piirtävät omenan ilman rajoja. Heidän omenansa kasvaa rajattomasti.

Auringon viisto säde kohtaa hämärtyvän pyhäinpäivän.



Ortodoksisella hautausmaalla oli hiljaista. Nikean metropoliitan hauta oli tyylikäs ja kynttilöitäkin paloi. Etsin erään unohdetun seurakuntalaisen hautaa mutta en löytänyt, tai sitten muistin väärin haudan sijainnin. Kappelin oven yläpuolella oleva kultainen ikkunaristi on edelleenkin korjaamatta.

Vanhan puun juuret tarraavat maasta voimaa.

Nikkarijugendia ja empiretalo III

Utuinen myöhäissyksyn päivä. Katselen lähes autiota taloa ja ajattelen että ensimmäinen konsti talon säilymiseksi olisi ehjä katto. Rännit pudonneet, tai repsottavat ja alimman kerroksen ikkunoissa, talon pihanpuolella laudat. Kuitenkin talon korjaaminen ei olisi isokaan operaatio. Kävin tyhjässä rappukäytävässä ja alasvarisseiden maalausten kauneuden saattoi vieläkin aistia. Kupittaan saven punaruskeat laatat kestävät kauan, uhmaavat aikaa ja välinpitämättömyyttä. Käytävässä pienoiskakluuni, ennen aikaan käytävät lämmitettiin puulla.

Vanha empiretalo kadun varressa elää kaiketikin taiteilija-artisaanien työhuoneenä ja materiaalivarastona. Joku aika sitten toisesta päädystä mentiin "kappeliin." Hengellisyys ja materia saman katon alla. Lähes maaseutumainen rauha liikkui pihan yllä ja Perttalan hautaustoimisto muistutti ihmisen katoavuudesta ja ajan rajallisuudesta. Pihalla on punainen leikkimökki, rakennus "E".



Ihmiset kuolevat ajallaan, talot elävät kauemmin, mikäli järki voittaa ahneuden.

Aina kun vanha rakennus kuolee tulee tunne että osa ihmistäkin unohtuu hyödyttömänä pois.

Kuvassa vasemmalla Kaskenkatu 15 isännöitsijän rappuun on ovi raollaan. Rappukivi on tasainen ja sileä.

Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski on todennut: Aikamme surullisimpia piirteitä on kaiken sen totaalinen tuhoutuminen ihmisen tajunnassa, mikä liittyy tietoiseen kauneudentajuun. Nykyajan massakulttuurin, kulutuksen tarpeisiin suunniteltu korvikesivistys, rampauttaa sieluja tukkimalla ihmisen tien hänen olemassaolonsa peruskysymyksiin, itsensä tiedostamiseen henkisenä olentona...

Kaskenkatu 15 takapihan ulkorakennuksen katolla viihtyy orava. Kts kuva alla.



Osoittaa suurta kauneudentajun puutetta tuhota kauniita taloja ja pihoja. Vanhat rakennukset eivät uusiudu. Uudisrakennukset muistuttavat yhä enemmän avaruusraketteja; ammutaan ihmiset avaruuteen?

Kaskenkadun nikkarijugentalosta enemmän taustaa, katso bloggausta maaliskuu 2009:
http://mataleena.blogspot.com/2009/03/nikkari-jugendia-ja-empiretalo.html

Mitä tekee "kulttuurikaupunki" Turku? Sen kokoomuslainen johtaja on tiettävästi ostanut tuhat amerikkalaista puistonpenkkiä Turkuun. Jos huhu pitää paikkansa on turkulaisilta äänestäjiltä lähtenyt USAn lamankohennukseen yli miljoona US Dollaria. Maksaahan EU Suomi EU tukia Kreikkaankin...

Nikkarijugendia ja empiretalo II

Kaskenkatu 15

Tämä on valmistelua tulevaan. Tänään satoi niin rankasti että päätin siirtää kuvauspäivän tuleviin sateettomiin aikoihin. Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut noista Kaskenkadun arvotaloista jotka suomenruotsalainen Turunmaan sairaala osti laajentaakseen sairaalarakennuksiaan ja purkaakseen vanhat nikkarijugendtalon ja kadun varrella olevan 1800-luvun alun empiretalon uusien rakennusten tieltä. Siitä on nyt kaksivuotta. Talot ovat toimintakiellossa. Helsinkiläinen kulttuuriryhmä on valittanut talojen puolesta ja näillä näkymin mitään ei tapahdu ainakaan kolmeen vuoteen.

Kansalaisaktivismi kannattaa aina! Ehkä Turunmaan kannattaisi laajentaa jonnekin missä on väljää, rakentamatonta maata jäljellä.



Kaskenkatu 15 pihatalo hautaustoimiston takana.

Kts bloggausta maaliskuu 2009:
http://mataleena.blogspot.com/2009/03/nikkari-jugendia-ja-empiretalo.html

Marraskuun 1. 2010

Kirjailija, akateemikko Kirsi Kunnas sanoi radiossa että pimeys on turvallista. Marraskuu on aina ollut minusta oudoin kuukausi. Kuoleman kuukausi. Toisaalta on kajastavaa valoa pimeyden keskellä, toisaalta on päiviä jolloin on pidettävä sähkövaloja päällä aamusta lähtien. Minulle ei tuota vaikeuksia pimeässä kävely ilman valoa. Silmä tottuu pimeään hyvin.

Pimeyden kodat tuo valoa ja piristystä pimeään vuodenaikaan kolmen erilaisen kotamaisen teoksen muodossa. Kotiin on vapaa pääsy ja niihin voi poiketa vaikka päivittäin lämmittelemään ja rauhoittumaan. Satunnaisesti niissä voi olla myös pienimuotoista ohjelmaa.

Valmiina on Lönnrotinpuistossa Kokka kota, sen on suunnitellut ja toteuttanut kuvanveistäjä Simo Helenius. Brahenpuistoon pystytetään
Hunajakenno kotaa. Reino Koivula on toteuttanut tämän kodan. Pääkirjaston eteen tulee kolmas kota Terrastella Ruotsalaisen Helena Hildurin välineenä on taiteenvapaus.

Kotien rakentamiseen osallistuu myös Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemian opiskelijat Josefina Kiikka, Jouni Kuru, Eini Sahla ja Eero Nives.

Istuin Kokka kodassa hyvin veistetyillä puupenkeillä ja katselin merenneito veistosta. Nurkassa oli toinen veistos, jota luulin norpaksi, kunnes hahmotin ihmisen kasvot. Siinä olikin syntymä ja lapsen pää kohdusta ulkona.

Enemmän tällaista taidetta ja hiljaisuutta.

Aamulla olin unenhorroksessa kuullut radiouutisista jonkun kulttuurivirkamiehen käninää taidemuseoiden ilmaisista näyttelypäivistä. Hän haluaisi lopettaa ilmaiset päivät. Hänen mukaansa taidemuseoiden katsojaprofiili vääristyy kun kaikenlaiset ihmiset pääsevät ilmaiseksi sisälle. Eikö taide kuulukaan kaikille? Elitismiäkö halutaan yleisönkin olevan. Eriarvoisuus halutaan jopa taidemuseoihin.

Pelottavaa.

Lokakuun karvakorvainen orava

Kellot pysähtyivät. Kelloilla on nyt talvi.

On edistytty 1960-luvulta...

Kirja on pyhä. Kirja on myös mahti. Jos kirjailija Jari Tervo olisi saanut haasteen Raamatun heittämisestä lattialle, olisi Suomi saanut taas kyseenalaista julkisuutta ihan kansainvälisestikin luulen. Onneksi on edistytty sitten 1960-luvun. Katsoin Uutisvuodon ja se oli huisin hauska, kerrankin.

Jos Neuvostoliitossa aikoinaan isä Stalinin kirjoja olisi paiskottu lattialle olisi seurauksena ollut pakkotyötä ainakin 15 vuotta Siperian takamaille. Heillä oli kaikki suurta ja mahtavaa. Stalin rakasti suuria lukuja. Hitler taas rakasti kirjarovioita ja erityisesti laatukirjarovioita. Mitähän olisi tapahtunut jos Taisteluni olisi poltettu julkisesti roviolla aikoinaan? Kaasua, kaasua ja sitten savuna taivaalle.

Raamattu on tietenkin pyhä kirja uskoville kristityille. Isäni äiti oli vakaasti sitä mieltä että Raamattua ei pidä lukea liikaa, eikä varsinkaan yksin. Vähemmästäkin on ruvettu kävelemään höpelönä ja puhumaan outoja. Olen noudattanut mummon neuvoja. En lue raamattua kuin joskus. Politiikkojen kirjoittamia kirjoja en lue koskaan.