On hapankaalin valmistuksen aika

Olen tehnyt hapankaalia lähes joka syksy. Kaali on edelleen edullista ja näin koronan aikaan on mukavaa tehdä käsillä jotain. Suikaloitua kaalia voi mehustaa petkeleellä hakaten kevyesti ja katsoa uutisia televisiosta. Uutiset ovatkin nykyään raadollisia ja vetävät vertoja dekkareille. Kaali mehustuu ja aloittaa prosessinsa. Nyt tein valkosipulihapankaalia. Tavallista perushapankaali tein jo aikaisemmin, se tekeytyy jo pienissä lasipurkeissa komeron hyllyllä. Jos joku ihmettelee työtilan arkista ympäristöä, niin keittiöni on ollut jo jonkin aikaa erään ammattiliiton päätepiste ja varastotila. Arvatenkin on toimittava tilanteen mukaan. Kesken kiivaitten kaskustelujen ei kannata mennä "hakkaamaan hapankaalia." Hapankaali on lähes kaloritonta ja sisältää paljon vitamiineja. Se sopii diabetikoille hyvin koska se hillitsaa haiman liikatoimintaa.

Tämän kulhon on tehnyt ja suunnitellut Elina Sorainen. Hän oli mieluinen ihminen.

Nousu ja tuhoko

Huikean kaunis ja lämmin päivä. Kirkko kylpee valossa ja tori samoin. Uusia murtumia on tullut näkyviin ja entiset ovat vahvistuneet. Gustaf Maurits Armfelt (1757-1814) esitti 1814 että Turkuun olisi rakennettava kirkko ortodoksista uskoa tunnustaville. Turku oli tuolloin luterilaisen Suomen kirkollinen keskus. Kun Turku paloi 1827, Suomen rakennushallinnon pääjohtaja C.H. Engel sai tehtäväkseen laatia uuden asemakaavan. Engel olisi halunnut rakentaa kirkon keskelle Toria mutta tori osoittautui kelvottomaksi rakennusmaaksi, ja Engel pyysi saada paikaksi torin pohjoisen laidan, jonne alunperin piti rakentaa uusi raatihuone mutta siitä luovuttiin ja ortodoksinen kirkko sai paikkansa. Kirkko on toinen pää kalliolla, toinen pää kelluu savipatjalla. Kirkko otettiin käyttöön syyskuun 2. päivä 1846.

Kirkkorakennus on historiansa aikana kokenut nousuja ja laskuja. 1917 Suomi itsenäistyi ja piti toimia nopasti. Oli organisoitava pysyvyyttä ja raditio säilyttämistä. Pappeja oli vaikea saada seurakuntiin ihan ymmärrettäväatä syystä. Kirkko varjeltui sodan pommeilta. 1960-luvulla kirkko alkoi näkyvästi rappeutua. Kirkkoherra Homanen teki oman pelastustyönsä hyvin ja järkevästi. Kirkko säilyi mutta nyt alkoivat kieliriidat. Venäläinen, ruotsalainen ja suomalainen väki haki paikkaansa kirkon ja seurakunnan yhteisössä. Kuoro on aina ollut hierarkian huipulla. Rikkaat venäläiset daamit olivat hyvinkin tietoisia olemassa olostaan. Myöhemmin he testamenttasivat seurakunnalle merkittäviä lahjoituksia.

1970-luvulla Turun poliittisessa ilmastossa alkoivat kylmät poliittiset viimat puhaltaa kirkon suunnalle. Kirkko haluttiin pyyhkäistä maisemasta kokonaan. Ympäriltä oli purettu 1960-luvulla yliopistorakennus ja vanha koulu. Valtiovalta lahjoitti seurakunnalle tontin,jolla kirkko seisoo nykyäänkin, kiitos opetusministeri Kalevi Kivistön. Demarit ja kokoomus olisivat ehdottaneet purkua ja selkäpiitä karmii, sillä kun samat silloiset nuoret vihaiset miehet melskaavat edelleenkin kaupungin valtuustossamme.

Tämän tarinan kuvat ovat tämän päiväisiä. Toriparkki oy sai rakennusluvan luvattuaan korjata syntyneet vauriot. Seurakunta veti valituksen KHO:lta pois. Toinen tuleva uhka on kirkon molemmille puolin rakennettavat virastotalot. Aleksamdran puisto tuhotaan varmasti; miten kirkon käy, huolestuttaa.

Auringon lämpö varastoituu hirsisen talon seiniin

Jännitän että ehtivätkö auringonkukkani vajan seinustalla täyteen kukkaan. Nuput ovat kyllä isot. Syksy on arvaamaton. Yöllä voi tulla hyvinkin viileää ja myrsky voi äityä pahaksi. Asumme puutalossa melkein keskustassa. Mei ole lämmitykset päällä, sillä asuntomme on keskellä taloa ja uskomattoman lämmin. Ehkä hirsirunkoinen talo säilöö auringon lämpöä pitkäksi aikaa. Selasin myytäviä puutaloasuntoja ja harhauduin kerrostalojen sivustolle. Miten kerrostalo määritellään? Siellä nimittäin myydään Portsalaista puutaloa kerrostalona. Jos puutalossa on kolmeen tilaan laajennettu yhden perheen koti, niin voiko sen määritellä kerrostaloksi. Minusta ei voi. Tällä hetkellä paistaa aurinko, lämmintä +11 astetta ja puuskaista tuulta.

Viimeinen näytös Rantakadulla

Turun Ylioppilasteatterista aiotaan tehdä elintervikekauppa. Voiko brutaalimpaa enää keksiä. Pihalla oli erään rakennusliikkeen kyltti. Pihasta kaadettiin peri vuotta sitten vanhat puut. Tontille on virallisesti tulossa iso kerrostalo. En tiedä koskeeko rakennusten alasajo myös Kirjantaloa.


Kirjan talo, joka on samalla tontilla kuin Ylioppilasteatteri, on entinen suojeluskuntatalo. En tiedä mikä sen kohtalo on.

Kaltevalla pinnalla

Turun ortodoksisen kirkon portaat ovat kallistuneet siinä määrin että kulku alkaa olla hankalaa. Kukahan vastaa jos vahinkoja sattuu ja ihminen kaatuu. Kävelin portailla ja kaltevuus synnytti pahoja tuntemuksia. Kuvassa katukivi pyrkii ulos kiilan tehtävästään. Katukiviä on käytetty hämmästyttävän paljon kiiloina leviämisväleissä. Kenenkähän neronleimaus sekin on. Viimeisimmän tiedon mukaan kaupunki korjaa portaat. Alunperin Totiparkki oy:n piti korjata ne, mutta kerrankos kaupunki paikkaa gryndereiden lusmuiluja. Toriparkki oy sai rakennusluvan lupaamalla korjauksen kirkolle aiheutuneista vahingosta. Seurakunta uskoi ja veti pois valituksensa KHO:sta.

Minusta portaat pitäisi sulkeä. kirkkoon pääsee kyllä pyörätuoliliuskaa pitkin.

Karjalanneito kukkii

Tämä karjalanneito on Lokinkadulla ja se on kyllä kukkinut koko kesän kiitettäväksi. Vien sen residenssiimme talveksi. Petroskoilainen runoilija, nyt jo kuollut, Taisto Summanen on kirjoittanut herkän runon Luulin sinut kadottaneeni kepeäjalka karjalanneito. Sen on säveltänyt Eero Ojanen ( silmät armaat sinisenharmaat) liikutun aina tästä runosta.

Vanhimmalla veljelläni oli tapana viedä äidilleni Karjalanneito aina keväällä. Hän kuoli jokunen vuosi sitten mutta perinne jatkuu. Äiti oli huolestunut Karjalanneidon tilasta koska hän oli joutunut olemaan pois pienen aikaa Vinkarasta. Myrsky ja sade olivat piiskanneet kukkaa ja nostin sen verannalle turvaan. Oli hieman selkäänsä saaneen näköinen, mutta se elpyi kyllä. En tiedä miten kukka jakselee nyt. Ehkä se on viety Niinivaaran kaupunkiasuntoon.

En oikein ole kotoutunut Turkuun koskaan. Itäsuomalaisten ihmisten kanssa on helponpi olla, he eivät aina kysele että mitä se sillä tarkoitti


Yksi seurakuntalainen kutsui sunnuntain kirkkokahville kirkon pihalle. Ihmettelin että riittääkö ilmoittautujia montakaan koska ei siellä käy paljoakaan ihmisiä kirkossa, paitsi tietysti juhlapäivinä. Kaikki on nykyään outoa.

Syyskuiset päivät ovat käsillä

Moni muistaa mitä tässä aukossa muinoin oli. Viinakauppa ja sen jälkeen Punaisen Ristin kirppari. Se ei ollut mikään arkkitehtooninen komistus. Se oli ruma lättänä, kuin olisi hätälaskupaikka isojen vanhojen talojen keskellä. Tuolla takana ovat ukko-koti ja ammattikoulun rakennus. Kauniita rakennuksia kumpikin.

Ortodoksinen kirkko on silmin nähden siirtyillyt. Halkeamat ovat jotenkin eritasoilla. Tarkoitan että halkeaman reunat ovat erikorkuisia.


Tässä ne erot näkyvät paremmin mutta kamera ei näytä niitä kunnolla.

Seinustalla, jossa halkeamat ulottuvat ylös asti on alaosassa suurentunut rako. Seinää vasten on kasvanut peittävä pensas ja siitä kohtaa ei kuvaaminen onnistu.

Piispat eivät ole näköjään väleissä ja jokainen ymmärtää kyllä että hileistä on ylimmissä kerroksissa. Seurakunnassamme on pyyteettömiä kahvinkeittäjiä. Kirkon pihalla olin näkevinäni pienen piirin sunnauntain kahvihetken. Turvallinen Sosiaalisuus on tärkeää näinä aikoina.