Kirjallinen kuva

Kirjallinen kuva.

Joen vesi on korkella. Linnut kelluivat suurina parvina ja lienevät pitäneen syyskokoustaan. Jossakin on kirjamessut meneillään. Kävelimme Pieneen Kirjapuotiin kahville. Siellä alkaa klo 19.00 Iltamat. Mukana monta tunnettua kirjailijaa. Vapaa pääsy.

Kävelimme ordotoksikirkon edestä ja pari autoa kirkon parkkipaikalta ajoi Aurakadulle. Ajattelin että mistä muualtakaan he voisivat ajaa. Torikauppias oli erimieltä ja sanoi laittavansa eston, hankalaa se onkin jos myyjät ovat ajotiellä myymässä. Kaupunkimme on pienssä kaaoksessa koko ajan ja anarkia on aina paikallaan rauhanomaisessa muodossa.

Kirjamessujen tärkein anti median mukaan lienee Sauli Niinistön esiintyminen ja ärhentely.

Turun ilmasto V

Menin "rikospaikalle" katsomaan mitä kuuluu. Ostin torilta pehmeitä tomaatteja ja kurkun. Tsuumasin kameralla ja jostain syystä osuin yksityiskohtaan jota en ollut aikaisemmin huomannut. Tuon talon päädystä tulee mieleen Tsaari Aleksanteri I Hän oli tsaari joka antoi autonomian ja muutaman vuoden hallittuaan katosi luostariin tai alkoi elää ysinkertaista elämää jossakin. Venäjällä kaikki on mahdollista, tai mahdotonta, riippuen kuka katsoja on.


Tässä kaivetaan savea. Joku mies intoili toriparkin puolesta. Ovatko ehkä palkanneet henkilöitä päivystämään torille nämä herrat. Spitaalisten hautausmaata he eivät uskalla kaivaa. Sieltä ampaisee kirous ja keskiaikainen hyppykuppa ja kauheita tapahtuu kun tsombit lähtevät vaeltamaan kaupungille.


Kirkko keskellä kylää. Toivottavasti on jatkossakin.

Löysin sammarit kaapista

Olen muodissa. 1980-luvulla ostamani sammarit ovat ihan hyvävvä kunnossa. Ne ovat antiikinruskeat, ei kanarianlinnunkeltaiset kuten yksi luovantoiminnan pomo väitti ja lisäsi että kitsofreenikot pitävät keltaisesta. Se oli sitä aikaa kun luovassa toiminnassa oli skorpioneja ja neitsyitä määrittämässä ihmisiä. En ole kitsofreenikko, enkä kyllä määritä ihmisiä värien perusteella. Keltainen ei sovi minulle. Luovan toiminnan metodi oli tuolloin kyttäys, epäluulo ja herjanheitto. Olihan ne "herttaisia, mutta tyhmiä." On se kumma kun yksi ainoa mies ohjaajien ryhmässä määritti "kanalaumaa" ja pomo mielisteli tätä urosta. Mitähän olisi tuuminut jos karatepotku olisi osunut hänen vatsaansa.

Ostan luultavasti samettisen takinkin. Ostin pari vuotta sitten kierrätysmateriaalisen takin, se on hyvä, mutta syö itseään eli hajoaa reikiä tekemällä. On se maksanut jo itsensä, joten ei harmita ja reiät voi koristella luovasti. Väitän että olen aina ollut luova toisin kuin muutamat kenopäät luovassa toiminnassa muinoin.

Kuten ystävämme Anu (joka kuoli) sanoi aikoinaan:"Vanheneminen ei tule halvemmaksi, päin vastoin. Hampaat haurastuvat, silmät samenevat ja miestaso huononee." Miestasosta en tiedä mutta osaproteesia harkitsen. Hammaskorua en halua. Kaupan edessä 80-kymppinen nainen hyvmyili leveästi ja kertoi ottaneensa hammaskorun. Äitini 93v. oli ottanut permanentin ja kysyi että mahtaako olla syntiä tässä iässä. Veljeni sanoi että kysy papilta, sillä on vastaus kaikkeen. On muuten mukava sielunhoitaja ja hyvinkin maanläheinen. Ihmisiä ei pidä mitata iällä. Jos lähes sata vuotias haluaa pukeutua trikoihin ja pitkään tunikaan, niin siitä vaan.

Kirkossa kävijöiillä pitäisi olla kaikilla saman lainen halaatti. Näin vältyttäisiin henkiseltä väkivallalta ainakin vaatteiden osalta.

Hiljainen keskusta odottaa savirallia

Seurasin Turun valtuuston kokousta maanantana. Siellä piti olla vakavaa keskustelua kaeskustan kaavamuutosesityksestä. Siellä keskusteltiin ajokorteista, rullaluistimista, erään valtuutetun seitsemästä polkupyörästä ja yksityisautoista. Kaavoituksen ongelmakohdat jäivät varjoon. Keskustelun tasoa voisi nostaa jatkossa. Lopetin seuraamiset sikseen. Oli siellä ihan asiallisiakin puheenvuoroja.

Muutama kuva "torista"


Koska alkaakaan savenkuljetusralli torilla. Koko torin alue on nyt suljettu liikenteeltä. Jokunen torimyyjä on vielä sitkeästi paikalla. Kauppahallissa oli hiljaista. Pelkään että sekin lopettaa toimintansa toriparkkirakentamisen aikana. Heseä purettiin juuri torin reunalta pois. Se siirtyy Martin kaupunginosaan, vaikka marttilaiset eivät halua sitä Martin kirkon eteen.

Arkkipiispa Leo tulee Turkuun. (Toivottavasti julkisilla kulkuneuvoilla. Turussa on hieman vaikeaa yksityisautoilla kirkon lähellä. Olisi myös ilmastoystävällisempää kuin oma auto) Sunnuntaina hän vastaa seurakuntalaisten kysymyksiin liturgian jälkeen kirkossa. Seurakuntauudistus ja ortodoksikirkon kohtalo Toriparkin rakentamisen aikana ja jälkeen puhuttanevat. Hieman hierarkista kysyminen on kirkkokunnassamme.

Turussa tänään kovaa tuulta ja sadetta. +12 astetta.


Kaikki torin reunoilla olleet rakennukset on purettu. Suosikkikahvilaa ei enää ole.

Olemmeko menossa yksinvaltiuuteen

Uutisista saa sellaisen käsityksen että meillä on pääministerinä yksinvaltias tai ainakin sellaiseksi itseään luuleva. Voi olla että hallituksessa riidellään kovaa ja korkealta. Tuli tunne että naiset, vammaiset ja vähemmistöjen edustajat ovat "roskaihmisiä," tässä ei ole mitään uutta. Minua on ihmetyttänyt se että Soini ja muut siniset ministerit saivat jatkaa ministereinä persujen puoluekokouksen jälkeen. Tosi outoa.

Pääministeri ei halua hallituksen kaatuvan sillä heillä on vielä paljon leikattavaa ja yksityistettävää ja lapsiperheet ja köyhyysrajalla elävät voisivat antaa vielä muutaman sentin rikkaille.

Ei tässä muutä näin lauantai-illan jännäreiden katselun lomassa enää voi ajatella.

Mitäköhän pääministerimme vastailee huomisella kyselytunnilla.

Ulkomonisteri Soini ei nauti koko kansan suosiota. Ei varmasti nauti.

Puoluekuri on pohtimisen arvoinen asia. Hallituspuolueiden naiset mokasivat pahasti

Uusrahvaanomainen kaupunkimme kelluu sameassa kuplassaan

Timo Soini, ulkoministerimme, on saanut luottamuslauseen eduskunnalta. Minusta hän olisi tehnyt hyvän teon jos olisi lopettaa ministerin pestinsä. Nämä herrahissihyvävelikaverit voisivat mennä jo historianhämärään. Oli niin tai näin, meitä kusetettiin taas.

Riviseurakuntalaisetkaan eivät näämmä ole tasaveroisia. Tähän tulokseen tulin viimeistä Kupolia selatessani. Joissakin näyttää olevan jotakin ylivertaista elossa ja kuolossa. Seurakuntakupla posahtaa puhki viimeistään seurakuntauudistuksen myötä. Ei siinä auta kyläilyt arkkipiispan luona kahvia ja pullaa pupeltaen. Kirkkorakennuksesta ja sen kohtalosta ei saa puhua koska rakennukset eivät ole Turussa pysyviä, etenkään vanhat ja kauniit.

Uusrahvaanomainen kaupunki tämä on. Torille voisi rakentaa raviradan ja peliluolan toriparkkihalliin. Autoja ei riitä parkkihalliin, eikä keskusta kehity toivotulla tavalla, se kuihtuu ja väestö vanhenee, eikä rollaattorit tarvitse parkkihallia. Autiohin parkkihalleihin pitää keksiä toimintaa, perustetaan toimikuntia sillä aikaa kun nuoriso leikkii puukkohippajaisia ja muuttaa ulkomaille.

Keskellämme on näkymättömien ihmismeri. Heitä ei kukaan huomaa tai kaipaa ennen kuin on myöhäistä, sillä kaikella on rajansa, ihmisen siedollakin. Sillä ihmisiä ei käsitellä roskina, vaikka natsismi nostaakin päätään ja heillä on perinteensä.

En ole koskaan pitänyt ihmisistä jotka osaavat sanoa haista paska niin fiksusti että sitä pitää kohteliaisuutena.

Kun lasten iloiset äänet katosivat talojen pihoilta

Airikintien ruusut syyskuun lämmössä. Jossakin päin Suomea on jo ruska, mutta täällä jatkuu "kesä." Joen toisella puolen opiskelijat kokoontuivat joka syksyiseen karnevaaliinsa. Tölkkien kerääjät seuraavat heitä ja siivoavat jäljet.

Piispankadun sähkökaappitaidetta. Pidän tämän tyyppisistä maalauksista.

Jatkoin "rahamiehensillan" kautta torille aikomuksenani kiertää taikkarinmäen kautta kotiin mutta tori masensi ja tulin rantapolkua kotiin. Nuoret siivosivat roskia talkoilla.

Ilta pimenee jo.

Miksiköhän lapsia näkee enää harvoin katukuvassa ja koiria sitäkin enemmän. Jotakin tapahtuu koko ajan. Lasten iloiset äänet eivät enää kuulu talojen pihoihin. Kaikki on valvottua ja suunniteltua. Inhimillisiin virheisiin ei ole lupaa. Joskus tuntuu että lapsilta on viety mahdollisuus itse keksiä asioita ja selviytyä seikkailuista. Leikkivä lapsi on enää klisee.