Harakka ja viimeinen lehti

Lämmin kuulas

Päivä oli erityisen lämmin lokakuuksi. Ei tietoakaan räntäsateesta. Yö laskeutui ja hävitti rajat veden, metsän ja taivaan väliltä. Pimeyttä riittää aamuun asti. Valoja ei näy vastarannalta. Istun jälkilöylyssä, sytyttämättä valoja. Metsän äänet kuiskauksia. Linnut, kaikki poissa.

Äkkiä kaikki tuli tarpeettomaksi. Vain tämä hetki on elettävä nyt. Huomisesta en tiedä.
Minä ajattelen Sinua. Taivas vihmoo pehmeää vettä. Tarkovskille sade oli pyhä.

Puun sammal

Kun ihminen kuolee hitaasti

Kun ihminen kuolee hitaasti, siihen ehtii tottua. "Varjele minut pahalta, äkilliseltä kuolemalta." Tässä on totuus jota sopii miettiä. Jos kuolee nopeasti ei ehdi tulla tutuksi lähtönsä kanssa.

Olen seurannut läheisen ihmisen hidasta väsymistä hylkäämisten ja ajojahtien aikana. Mikä saa ihmiset toimimaan järjenvastaisesti. Eräs lakinainen sanoi:en rukoile hänen puolestaan. Kysyin: Rukoiletko hänen sielunsa puolesta jos hän kuolee? -Ehkä rukoilen kuoltuaan, oli häijy vastaus. Tällaisia ovat kristityt ortodoksit.



Olen miettinyt paljon omaa ortodoksista uskoani. En juuri nyt jaksa osallistua mihinkään. Ihminen ei ole hyvä!

Sienimetsässä ja näreiköissä

Vesi lotisee kumisaappaan alla rämesuolla. Metsäkoneen jäljiltä maasto on pahasti runneltu ja vaikeakulkuinen. Täällä ei ole sieniä. Maasto nousee jyrkästi ylös. Kuusikkoa, oikeasti näreikköä ja yht äkkiä sieniä kaspäin. Päätän palata kiertäen vasran toista laitaa.

Nämä pellot olivat käytössä lapsuudessani. Nyt niissä kasvaa tiheään istutettu koivikko.

Vanha tienpohja lammelle on vielä tunnistettavissa. Tässä olisi "rantatontti", kapea maakiila menee lammen rantaan. Toivoton paikka. Tietä ei saisi mistään ja maa on kalliota suurimmalta osalta. Perikunnan maita. Mitä ihmisestä jää jäljelle lopulta?

Ilmainen tontti, jolle rakentaa valmiin talon, maksaa enemmän kuin vanha tila, jssa on kohtuullinen asumus. Mikä olisi viisainta.

Soi vienosti murheeni kannel

Tien loppuosa kannakselta mökille on nimeltään Romanttinen polku. Kapea kärrytie on nuorten koivujen reunustama ja hämyinen. Minusta tie on kaunein keväällä, kun vihreys on hennoimmillaan. Pidätän henkeä tämän vihreyden keskellä. Syksyllä polulla on monet kasvot, värikkäät, ruskeat ja paljaat.

Tien päässä mökki ja järvenselkä. Raikas syystuuli saa hiukset liehumaan ja nenän niiskumaan. Odotan pitkää ja kuivaa syksyä. Kosteus on pahempi kuin kylmyys. Aurinkopaneeli tuottaa sähköä joskus paremmin, joskus heikommin, päivänvalosta riippuen. En ole istuja pimeän illan. Osaan kävellä pimeässä ilman taskulamppua.

Eristäytyminen on edellytys elämässäni. Jos aion saada työni valmiiksi ajoissa, on karsittava osallistumiset, turhat puhelut ja mediat. Muutama hyvä ystävä on käytettävissä. He eivät ole ortodokseja, eivätkä kulttuurihenkilöitä. Tällä hetkellä kammoan molempia. Heidän elämänarvonsa ovat kovat ja tunteettomat.

Sain kuvia Helsingistä. Siellä on kirkollista kohua kuulemma. En halua tietää enempää.
Turusta vielä vähemmän.