konevitsan lauostarin pääkirkko. Tämä on pienoismalli, jonka on tehnyt eräs pietarilainen taiteilija silloin kun luostari elvytettiin aikoinaan. Kirkko on sinivalkoinen väritykseltään. Tuolla takana laulaa rujoenkeli täysillä.
Jouluikoni on peräisin Pietarista. Ostin sen Konevitsan myyjäispöydästä vuosia sitten. Nyt Konevitsassa puhaltavat Putinin tuulet ja Luostarin alue muutetaan edustuskelpoiseksi. Kasvimaat ja luonnonkukat jyrätään, tai on jo jyrätty pois. Pelkään pahoin että luostarin alue menettää peruuttamattomasti jotain sen luonteeseen kuuluvaa. Konevitsan saaren luonto ei kestä suuria turistijoukkoja. Eroosio on silminnähtävää jo nyt. Mietin vaan että tarvitaanko fuomalaisia talkoolaisia enääKonevitsan luostarissa.
Marttyyrikeisarinna Aleksandran pinssi-ikoni. Kävin katsomassa portaiden isontunutta repeämää. Karu totuus paljastuu kun nousee portaat ylös. Lisäksi sokea Kreetakin näkee halkeamat kirkon kallion puoleisissa kaariseinissä.
Sade lotisee, on lotissut jo kauan. Lapsuuden joulut olivat vaatimattomia ja lumisia. En kaipaa sitäkään aikaa. Ihmisen muisti on valikoivaa ja usein valheellistakin.
No comments:
Post a Comment