Wednesday, November 2, 2016

Andrei Tarkovskia lukiessa


Vesi on jäätynyt härmeeksi tien pintaan. Katulamput luovat himmeää valoa. Juna menee Helsinkiin. Kaipa niitä palaakin tänne. Tämä kaupunki on kaunis ja amputoitu gryndereiden toimesta. Heiltä puuttuu kauneudentaju ja sivistys. Toivon ettei kaupungistamme tule torsoa.

Yllä olevassa kuvassa on Andrei Tarkovski, venäläinen elokuvaohjaaja ja näkijä. Hän oli ikkuna iäsyyteen, kauneuteen ja kuolemaan. Ihminen syntyy kuolemaan. Löysin taas ison pinon Andrei Tarkovskin mteriaa menneiltä ajoilta. Asiat kypsyvät alitajunnassa hitaasti.

Ihminen voi rakentaa ja jättää jälkeensä monumentteja, mutta ihmisen perusolemus ei ole materiaa.

Tämä ei ole Tarkovskia: Mitä sinä höpiset? En minä ole jättänyt sinua ennenkään, miksi jättäisin nyt. En aio juosta haudallasi kovin usein. Sinulla oli kyllä säätiösi ja monumenttisi, joita vihasin. Eikä sekään sinulle riittänyt; piti kiillottaa kupolit ja julkisivut, siitä mitä niiden takana tapahtui en halua tietää. Vähemmästäkin vihaiseksi tulee kun joutuu vastatusten kokonaisen instituution kanssa. Montako pappia "tapoit" matkalla hautaan? Sinä todella tuhosit heidät, kohtelit kuin ongelmajätettä. Heistä yksikään ei kuollut viinaan, köyhyyteen, eikä omankäden kautta. Vaikka mitä sinä olisit siitä välittänyt vaikka olisivat kuolleet. Sinä rakensit maailmaasi, sekä maallista että kirkollista. Olit huipulla ja yksin, vaikka ihmisiä pokkuroi ympärilläsi.

Miten moni huomaa mihin olemme menossa. Sodan äänet kumajaa ja ihmiset sulkevat silmänsä ja korvansa, ainakin suurin osa ihmisistä.

No comments: