Pyhän Aleksandran kirkko odottaa korjaavaa kättä...

Pietariin perustetun Suomen asiain komitean puheenjohtaja G.M. Armfelt totesi jo vuonna 1814, että Turkuun olisi rakennettava kirkko ortodoksista uskoa tunnustaville. Turkuun oli autonomian ajan myötä tullut venäläistä siviiliväestöä: virkamiehiä, kauppiaita, käsityöläisiä ja tietysti myös palvelusväkeä. Kirkko siis todella tarvittiin.

Aluksi kirkko piti rakentaa keskelle toria mutta maaperä osoittautui sopimattomaksi. Torin pohjoispuolella olevalle tontille oli varattu paikka raatihuoneelle ja ortodoksikirkko sai kaavoitetun tontin pohjoisosasta. C. L. Engel ei kuitenkaan hyväksynyt osoitettua paikkaa ja lopulta, kun raatihuoneen rakentaminen jäi, kirkko sai kyseisen paikan. Nykyään seurakunta omistaa kyseisen tontin. Kirkko rakennettiin Suomen Suuriruhtinaskunnan rahoista, sotilasrahastolle osoitetuista rahoista.

Kirkko vihittiin käyttöön 2.9. 1846.

Nyt on vuosi 2014 aluillaan ja kirkon ympärillä käydään keskustelua Toriparkin mahdollisen rakentamisen tiimoilta. Neuvosto ei kyllä taida keskustella, muut tahot kylläkin. Kirkon toinen pääty on kalliolla, toinen torinpuoleinen osa kelluu savipatjalla. Torin puoleinen pääty pitäisi paaluttaa, tuli toriparkki tai ei.

Mutta tässä tulee taas politiikka mukaan ja se, että kuka maksaa paalutuksen? Kirkon torin puoleinen osa on liikahdellut, ja kenties painunut. Portaissa yläpäässä erottaa myös liikehdintää. Niitä on paikattu etteivät kirkossakävijät kompuroi.

Suomen ortodoksinen kirkko ei ole kovin varakas ja avustukset ovat nimellisiä. Turku ei ole Tampere. Tampereen kaupunki on aina suhtautunut ortodoksiseen kirkkoon Tampereella hienosti. Turussa suhtautuminen on ollut niuhoa. Tampereen kirkko on pihavalaistu, Turussa pimeinpään aikaan saa harrastaa käsikopelosuunnistusta kirkkoon.

Kirkon kunto huolestuttaa ilman toriparkkiakin. Joskus tunteenomainen suhtautuminen ei ole järkevä tapa keskustelulle, saati paaluttamiselle. Toki ortodoksisuus on tunteen asia, mutta neuvoston ja valtuuston lähtökohta pitäisi olla järki.

Piispan tehtävä ei todellakaan ole siunailla, vaan siunata.

Kirkko on suojelukohde. Turussa suojellut rakennukset muuttuvat usein lainsuojattomiksi. Toivottavasti Turun ortodoksiselle kirkolle ei käy niin. Kukaan ei halua kirkkorakennukselle pahaa seurakunnassa ainakaan, rahaa vain ei tunnu löytyvän.

Takavuosina kysyin kerran Ambrosiukselta että mitä voisi tehdä kirkkomme hyväksi
Hän katsoi jotenkin leikkisästi ja sanoi että: Älä vaan sano niille että Ambrosius antaa rahaa... Miten hän nyt mitään rahaa pystyisi järjestämään ajattelin ja omiaan hän tuskin antaisi. Kukakohan siellä on ylimmäinen kirstunvartija? Näissä taloudellisissa asioissa on outo kuvio: aivan kuin oikea oikeauskoinen sekoittaisi taloudenpidon ja uskonelämän. Talousasiat ovat realielämää ja siitäkin ollemme vastuussa Jumalalle. Temppeliä ei saa tuhota itsekkäistä syistä, eikä muutoinkaan. Otin muutaman kuvan aidanraosta enimmäkseen. Vartija tuli hymyilemään.