Harmaa ja luminen aamupäivä. Karnevaaliviikon alakuloinen vire. Laskiaispullan mantelimössön hupeneva maku. Nainen sanoo että hänen rukouskirjansa oli tuhottu. Ajattelen omiani ja mussutan pullaa. Kahvi on hyvää. Sirkkelin ääni repäisee keittiön kahtia. Pihalla seisoo mummo lumessa kuin vartiomies. Hänen putkensa ovat jäässä, mutta hän ei päästä ketään sisälle koska pahoja voi päästä valehahmossa huoneisiin. Tässä on ongelmaa ratkaistavaksi. Hän kysyy karhupumppua lainaksi; jos vaikka se auttaisi.
Hämeenkadulla kirkollinen henkilö haluaa puhua minulle arkkipiispan vaalista ja ehdokkaista. Hän luulee että minä olen heitä. En henno paljastaa kirkkokuntaani vaan sanon että Lehikoinen on kaunis ja jotenkin moderni. Hän katsoo minua ja sanoo että eivät nämä ole kauneuskilpailut. Tunnen itseni ketaleeksi ja jatkan matkaa. Ostan ässäarvan jossa ei ole voittoa.
Uskon olevani täyvvessä tolokussa. Maailma soi kuin sirkkeli tai hälytyssireeni.
Talvinen helmikuun aurinkotaivas hämyilee jo.
1 comment:
Meidät on huomioitu. Kirkkohallitukset ovat vierailleet blogissamme.
Äkkiä alkoi sataa lunta!
Post a Comment