Lapsi on nykyään tuote. Ainakin hyvintoimeentuleville perheille tuntuu olevan. Lapseen kohdistuu toiveita ja odotuksia. Lasta ei voi ainakaan vielä palauttaa, ellei se täytä vanhempien asettamia toiveita. Lapsi voi olla status. Sitten on toki niitä lapsia jotka ovat lapsia ja joilla on mahdollisuus olla lapsia ja hyväksyttyjä sellaisena kuin ovat.
Itseäni on suututtanut joskus lasten liika suojelu ja tien tasoittaminen. Lapsen pitää ensinnäkin ikävystyä kunnolla jotta hän keksisi itse tekemisensä. Tällaisista lapsista tulee ajattelijoita ja tekijöitä, ei pelkästään toteuttajia. Valmiit puuhamaat ja seikkailuradat ovat viihdettä kyllä, mutta miksi lapsilta on viety kotimetsä jossa kokea kaikkea jännää ja luoda oma seikkailunsa.
Me naiset olemme suunnitelleet lapsille päiväkotien pihat ja lekkpipuistot turvallisiksi, hyvä ettemme ole kaivaneet kiviäkin ylös. Lapset kiipeilevät luonnostaan kiville ja puihin. Erään päiväkodin pihalla näin keinopuun, jossa oli sopivat oksat lapsen kiivetä. Elämässä nyt harvemmin on tiet tasoiteltu ja oksat karsittu ihmisen kulkea, paitsi jos on rikkaiden heimoon syntynyt.
Lasten pitäisi saada olla lapsia. Lasten huonoa kohtelua ei ole pelkästään heitteillejättö ja fyysinen pahoinpitely. Sitä on myös tuo edellä mainittu tuotteistaminen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment