Mutta lumi yllätti meidät...

Ihmettelen miksi Pääministeri Matti Vanhanen oli elokuvan Jussi-juhlissa, mutta kulttuuriministeri ei. Itse patsaiden jakoon en puutu. Olisin kyllä palkinnut Kaarina Hazardin jotenkin.

Miksi ihmiset rakastavat kirjoja niin paljon, että jättävät palauttamatta kirjoja pienen yhteisön kirjastoon niin runsaasti, että jäljellä olevat kirjat täytyy laittaa lukkojen taa.

Miksi lunta satoi vain lusikallisen, kun sitä olisi voinut tulla paljon? Katselin yöllä ikkunaa ja hiutaleet näyttivät lähes jalkarätin kokoisilta ilman silmälaseja katsottuna. Ajattelin, että aamulla olisi kinos ikkunassa saakka. Pettymystä on elämä.

Istuin erään seurakuntalaisen kanssa seurakuntasalin aulassa ja puhuimme Miina Äkkijyrkän häädöstä. Paikalle tuli topakka nainen joka komensi kanssani keskustelleen henkilön erään klikin pöytään, ja sanoi että hänen paikkansa olisi siellä. Näin pitkällä ollaan yhteisöllisyydessä. Mitä nämä ihmiset pelkäävät?

Tänään tuntuu kaikki olevan valkoista. Naapuritalon kaikki rappuset lumessa ja ikkunat tyhjät. Jotakin tapahtui ja talo autioitui. Seinän takana radio on soinut täysillä kaksi vuorokautta. Se herättää ajatuksia vanhan tädin kohtalosta. Rappuset lumessa hänelläkin.

Tavallisesti Keski-Ruotsissa ei sada lunta lokakuussa

Birgitta on tuonut huoneeseen kukkia
lasissa, hennon vaaleanvioletteja lunta
vasten, pieniä anemoneja, hyvin ohuet
terälehdet ja selvästi erottuvat suonet. Kaikki on ennallaan.
Mutta lumi yllätti meidät, tavallisesti Keski-Ruotsissa
ei sada lunta lokakuussa.
Me voimme erittäin huonosti, Andrei Arsenjevits!
Ehkä Te ette arvosta sitä, että kirjoitan näin.
Me olemme yksinäisiä. Me olemme väsyneitä.
Me olemme petollisia. Ja me kaipaamme vanhempiamme.
Seinän takaa kuuluu jatkuva mumina, hyönteisiä
törmää päin lasia, taasko kerran meitä halutaan ilkkua?
Me sairastumme, me unohdamme. Me alamme helposti itkeä.
Te tiedätte miten on. Te tiedätte miten me olemme. Te ette sitä
suvaitse. Teidän mielestänne saa jo riittää.
Mutta minä luulen että tämä korkealla sijaitseva laitos
puhuttelisi Teitä, kalkin viileä tuoksu, kellariholvit,
alumiinilta näyttävä järvenselkä, kellot. Pieni saari,
jonka nimi on Afrikka. Yläsävelet. Puolisävelet.
Jostakin täytyy aloittaa. Mutta voi olla,
ettei loppua ole, vain veden vaivaama metsä ja ruohosavu ja suot, Andrei Arsenjevits.

Tua Forsström, Hevosten kanssa vietetyn yön jälkeen, suom. Caj Westerberg, 1998 Jyväskylä