Mitä helvetillisenpi elämä, sen taatunpi on taivaspaikka

Tie taivaaseen käy helvetin kautta.(Martti Luther)
En ala analysoimaan tätä tässä. Sanon vaan yksioikoisesti: "Mitä helvetillisenpi elämä, sen varmemmin pääsee taivaan ihanuuteen." Tämä on vastoin kirkollista elämää jossa pyrkimys näyttäisi olevan kaiken elämään kuuluvan pahan ja epämiellyttävän karkoittaminen. Tällöin yritetään luoda taivas maanpäälle ja sen kautta mennään helvettiin sutjakkaasti. Martti Luther taisi olla häirikkö kirkollisissa piireissä. Tämän päivän häiriköt pannaan hiljaisiksi ja syrjään, ainakin kirkon piirissä. Ortodoksikirkon piirissä heidät julistettiin Venäjällä Jumalanhulluiksi ja kanonisoidaan pyhiksi myöhemmin. Venäjällä olivat nuo houkat, Kreikassa oltiin maanläheisinpiä ja esimerkiksi, kun maatyöläiset näkivät pappien kuljettavan Johannes Kastajan pyhää ja parantavaa pääkalloa sairaan luo, he totesivat:"Kallo menee." Kun papit kävelivät takaisin ja ohittivat heidät, he totesivat: "Kallo palaa." Mitä sitä sen enenpää vouhkaamaan. Suomessa taas ollaan melkein luterilaisia.

Kuuntelin aamulla Kuusi kuvaa lähetystä jossa pastori Kaj Sadinmaa kertoi elämänsä kuvista ja kokemuksista. Hänen selviytymistarinansa on Ihme.



Turussa tuulista ja aurinkoista.

Ainainen iäisyysikävä

Luojan kukku, kultahelkka!
Kuku mulle kultiasi,
Kuku mulle, kuku muille,
Kuku kaikelle kylälle;
Kuku kultia kujille,
Hopehia tanhuille,
Vaskia vajojen päihin,
Tien vierihin tinoja.
Luojan kukku, kultahelkka!
Kuku vielä kerta, toinen;
Kuku meiän kuulijoita,
Laita meiän laulajoita,
Kuulijat kukalle kullan,
Laulajat lehelle lemmen,
Mie itse remorekehen,
Virret väkkärän väkehen.



Tänään on Mateli Kuivalattaren syntymäpäivä. Ilomantsissa, tai ainakin Koitereella kukkui käki eilen. Koitere on osin vielä jäässä. Pääsky päivän lintu oli lentänyt Kylmällärannalla. Meillä on corona ja karanteenit. Matelin aikana olivat toiset kuolot ja kivut. Nälkä, pelko ja hengissäselviämisen kova elo. Kuka tiesi paremmasta, kaikilla sama eläminen elettävänä.

Matelilla oli ainainen iäisyysikävä.

Vanha tammi, talo joenrannalla ja tuoksuva leipä repussa

Talo joen toisella rannalla. Luulin ensin virheellisesti toiseksi taloksi, mutta sitten hoksasin että siinä on talo, jonka ohi kulkiessani tuumin että"Tuohon taloon muutan vielä ennen kuolemaani" Kuka rohkea uskaltaa ostaa arvokkaan perinne ja suojellun talon? Minä, jos rahaa olisi. Ihmisellä pitää olla haaveilun kohteita.

Tässä on vanha tammi. Se saa lehtensä muita myöhemmin. Tammi on suojeltu ja rauhoitettu puu 1700-luvulta.

Tänään Turussa paistaa aurinko. Tynkätori oli täynnä kukkia. Leipäkauppiaalta ostin ihanasti tuoksuvan ruisleivän.

Eräässä liikkeessä oli jalalla pumpattava käsidesiteline. Yritin mielenkiinnosta pumpata mutta ei toiminut. Minulla oli kyllä kertakäyttöhanskat kädessä joten eipä haitannut.

Myöhemmin yritin kuvata lintua jokirannassa. Se oli liian levoton kuvattava.

Äitienpäivä stressiä ja muutakin huolta

Eilen etsin jotain kirjavarastosta (n.100.000) ja sain tilapäisen nuhan. Se oli itseaiheutettua koska tiedän että olen huono sietämään huonepölyä. Kirjat ovat kahdessa asunnossa ja ne täyttävät kaiken.

Kurkistin myös kaappiin jossa oli osa anopilleni ostamasta puolalisesta kahvikalustosta. Se oli kaunis, anoppi ei arvostanut lahjaani. Luulen että hän ei pystynyt ottamaan keneltäkään vastaan mitään. Anu Pentikin kivikupit hän kolhi pilalle tiskipöydän kulmiin, pakkasi ne laatikkoon ja antoi takaisin. En pahoittanut mieltäni, hänen poikansa pahoitti sitäkin enemmän. ( Hänen serkkunsa sanoi että mamma ei koskaan päässyt avioerostaan yli ja mieheni oli paitsiossa koska eniten muistutti isäänsä) minkä takaia juuri se lapsista, josta mamma välitti vähäsemmin, hoitaa haudan kukituksen. Minä vein kukan, minä jota mamma sieti vähiten. Tässä ei ole järkeä.
Taas on äitienpäivästressi valloillaan. Omalle äidilleni (kohta 95v) lähetin kortin, kirjapaketti tulee myöhässä kuitenkin. Sally Salmisen Katriinan, jossa on Juha Hurmeen hieno suomennos. Se ensimmäinen suomennos olikin kökköä, oli jo mennyt perille. Enni Mustosen Pukijan lähetän huomenna. Ajattelin lähettää Tuula-Liina Variksen uusimman kirjan jahka löydän itseni kirjakaupasta.

Äidin syntymäpäiväjuhlat ovat omituiset 95-vuotisjuhlat koska hän on karanteenissa jo ikänsäkin puolesta. Hänellä on aina ollut ylenpalttiset juhlat. Äiti on rajakarjalainen emäntä. Koitere sivustolla kerrottiin että käki oli kukkunut Koitereella. Mitä kansanperinne sanoo jos käki kukkuu ennen kuin jäät ovat järvestä kokonaan sulaneet? Pääskysiäkin on nähty; älä tule takatalvi.

Sitten hieman karua katsottavaa Turussa.

Tänään täydensin hapankaalivarastoani ja samalla katsoin kirkon seinää. joka oli levähtänyt 0,75 mm viime näkemästä. Se oli silmällä havaittavissa.

Kamera ei näytä koko totuutta. Murtumat ovat paikalla katsottuna isommat.

Vapun jälkeinen viikko

Ötökkähotelli Nummenpakalla. Siellä on enemmänkin jo ennestään. Valkovuokot kukkivat, kuten ne kukkivat aina äitienpäivän aikaan.



Istutan auringonkukkia seinustalle.

Tarkovskin elokuvissa usein sataa sortuneisiin kirkkoihin ja ikonit itkevät väkevästi

Turussa sataa, olkoon se siunaukseksi kaupungillemme. Ortodoksisen kirkkomme seinähalkeamat ovat suurentuneet. Huolenkantajia on varmasti paljon mutta löytyykö valontuojaia. Tuntuu kuin kaikkien kädet olisi sidottu toiminnan suhteen. Toivottavasti kirkkoherralle ei tarjota rahaa kirkon myymisesksi grynderille. Tämä on vaarallista jos se tehdään Suomenkielellä. Vesa sana on vesa, ei vessa. Valpas seurakuntalainen oli huomannut ja kuullut ja pöyristynyt. Näin keväällä versoo siellä ja täällä ja kannoissakin on jo vesoja. Eikä sattumaa ole satumaa.

Tarkovskin elokuvissa on usein murtuneita ja sortuneita kirkkoja joissa kokoontuvat ne kaaikkein osattomimmat ja vähäisimmät veljemme ja sisaremme. Heillä ei ehkä ole manikyrit ja muodot kohillaan, mutta heillä varmaankin on suorenpi suhde Jumalaan kuin joillakin eliittiihmisillä. Näissä elokuvissa soi taivaallinen musiikki taustalla. Usein siellä on nuotion ympärillä istujia ja ikonit itkevät sortuneilla seinillä karvaita kyyneliä sateen noruessa sisälle.


Minua on aina häirinnyt Turun ortodoksisessa seurakunnassa valikoivuus ja ulkoisiin asioihin tuijottaminen. Väki on vaihtunut totaalisesti, sanotaanko kauniisti että persoonat ovat poistuneet takavasemmalle tai kokonaan. Jotakin on tapahtunut todella peruuttamattomasti.

Vappu 2020

Tänään aamulla näin kurkien lentävän pohjoiseen.


Lenin katsoo kaukaisuuteen. Ehkä hän miettii Venäjän nykyistä tilaa. Corona ei kysy poliittista kantaa tai muutakaan, se vain ON. Yksikin naistoimittaja rupesi liian rehelliseksi Venäjän Coronan luvuista ja sai viralliselta taholta uhkaavan varoituksen. Emme halua hänen kuolevan, marttyyreita on aivan liikaa. Mikään ei ole muuttunut siellä toimintamallien suhteen. Ruusu jalustalla lienee osoitus historin vääjäämättömyydestä.



Liljanpatsas oli saanut turva-aidan. Hänellä ei ole maskiakaan. Huomioikaa tuomiokirkko taustalla.

Kaupunki oli hiljainen ja siisti.