Saturday, May 2, 2020

Tarkovskin elokuvissa usein sataa sortuneisiin kirkkoihin ja ikonit itkevät väkevästi


Turussa sataa, olkoon se siunaukseksi kaupungillemme. Ortodoksisen kirkkomme seinähalkeamat ovat suurentuneet. Huolenkantajia on varmasti paljon mutta löytyykö valontuojaia. Tuntuu kuin kaikkien kädet olisi sidottu toiminnan suhteen. Toivottavasti kirkkoherralle ei tarjota rahaa kirkon myymisesksi grynderille. Tämä on vaarallista jos se tehdään Suomenkielellä. Vesa sana on vesa, ei vessa. Valpas seurakuntalainen oli huomannut ja kuullut ja pöyristynyt. Näin keväällä versoo siellä ja täällä ja kannoissakin on jo vesoja. Eikä sattumaa ole satumaa.

Tarkovskin elokuvissa on usein murtuneita ja sortuneita kirkkoja joissa kokoontuvat ne kaaikkein osattomimmat ja vähäisimmät veljemme ja sisaremme. Heillä ei ehkä ole manikyrit ja muodot kohillaan, mutta heillä varmaankin on suorenpi suhde Jumalaan kuin joillakin eliittiihmisillä. Näissä elokuvissa soi taivaallinen musiikki taustalla. Usein siellä on nuotion ympärillä istujia ja ikonit itkevät sortuneilla seinillä karvaita kyyneliä sateen noruessa sisälle.


Minua on aina häirinnyt Turun ortodoksisessa seurakunnassa valikoivuus ja ulkoisiin asioihin tuijottaminen. Väki on vaihtunut totaalisesti, sanotaanko kauniisti että persoonat ovat poistuneet takavasemmalle tai kokonaan. Jotakin on tapahtunut todella peruuttamattomasti.

No comments: