Oravien paluu

Oravat tulivat takaisin lomaltaan. Ilmeisesti ne olivat metsässä kesäilemässä ja kisailemassa.

Intiaanikesä on täällä. On syyskuu ja lämmin sää. Kohta lähden kirjastoon ja torille. Jos löydän mielenkiintoista materiaalia niin laitan tänne.

Torilla tapahtui tänään illansuulla

Oli hallituksen vastainen mielenilmaisu. Tänään aamulla oli ojennettu ministereille eläkkeiden leikkaamisen vastainen adressi jossa oli nimiä 150.000 ja risat. Joillakin kansalaisilla menee jo niin huonosti, ettei huonommin voi mennä. Vanhukset tekevät itsemurhia päivittäin, samoin nuoret.

Punainen lippu ja tyttö.

Musta lippu ja poika.

Runoilija piispan puvussa, hiippa päässä. Hän resitoi rukouksen rahamaailman ja elinkeinoelämän toimimiseksi jotenkin humaanimmin.

Tässä tulevaisuuden veronmaksaja toivottaa rauhaa kaikille!

Työttömien edustaja puhui siitä mitä työttömän arki on.

Oli myös räppiä ja muita puheita.

Syyskuun tarinaa II

Kiitokset Hellevi Matihaltille kirjoitussarjasta Punapukuinen nainen ja syöpä.( Simeon ja Hanna.fi)

On sumuinen maanantain aamu. Pilvien takana sinistä taivasta ja valoa. Jossakin vaeltaa karhu ja katoaa sumuun. Ne, jotka ovat ampuneet karhun kertovat voimiensa menneen laukauksen myötä. Karhu ei ole tavallinen eläin suomalaisessa mytologiassa.

Mikään ei ole aivan entisellään maailmassamme. Kansainvaelluksia on toki ollut ennenkin mutta nyt kaikki on tullut liian lähelle että näkisi selvästi. Venäjän kauppasaarto sataa jenkkien laariin ja suomalainen maatalous ajautuu ahdinkoon. Joskus tuntuu haave omasta maapalasta hyvinkin järkevältä. Kohta jokaisen kykenevän täytyy osata kasvattaa syötävänsä itse.

Se mitä tapahtuu juuri nyt maailmassa, on osa isompaa kokonaisuutta.

Syyskuun tarinaa

Joskus tapahtuu yllättäviä asioita. Istutimme äitini kanssa viime toukokuussa Päivänsinen taimia aitan seinustalle. Nyt syyskuun alussa ne puhkesivat kukkaan ja nuppuja on paljon jäljellä. Kauniin sinisiä kukkia sanoi äitini puhelimessa, selvästikin onnellisena.

Edellisenä yönä oli karhu kävellyt pihan halki kaurapellolle. Oli nuuhkinut porkkanan naatteja selvästikin.

Minä nakkelin klapeja pinoon puumiehen tuotua niitä. Puut olivat kuivia ja hyvälaatuisia pohjoisen metsistä tehtyjä. Nyt palelee ja tiedän että syksy on tullut, vaikka auringossa onkin vielä lämmintä.

Turussa olisi kunnollisia majoitustiloja pakolaisille jos haluttaisiin

Hätämajoituspaikkoja löytyisi Turussa kyllä, ilman että yksittäisten henkilöiden pitäisi majoittaa heitä. Yksittäinen henkilö voi majoittaa toki pakolaisen kotiinsa mutta mitkä valmiudet heillä on järjestää pakolaisille sopivat olot. Heillä voi olla traumoja, kroonisia sairauksia jotka vaativat oikeaa hoitoa.

Ihmettelen kyllä ettei tätä pakolaistulvaa ennakoitu ajoissa. Miksi pääsi näin käymään. Jokin ei nyt täsmää Euroopan unionin toiminnassa. Suomessa ei saisi nousta yhtäkään pakolaistelttaa tähän aikaan vuodesta. Mikä Turussa mättää kun tuntuu että poliittisella tasolla ei haluta ratkaista pakolaisten majoitusongelmaa. Miksi yksittäisiä avustustyöntekijöitä uhkaillaan tappotuomioilla ja poliisi joutuu partioimaan asuntojen lähellä. Varsinais-Suomessa suhteudutaan kaikkein nuivimmin pakolaisten vastaanottokeskuksiin alueellaan Suomessa. Miten iso raha liikkuu pakolaisten hädän ympärillä.

13.9. kerätään ortodoksikirkoissa kolehti (arkkipiispan määräyksellä) pakolaisten auttamiseksi. Toivottavasti Turussa tiedotetaan asiasta paremmin kuin on tapana. Onhan meillä entinen pakolainen kirkkoherranan. Pakolaisten valikoiminen autettaviin ja ei autettaviin olisi epäkristillistä.

En tiedä onko Sofia avannut ovensa pakolaisille, toivoisin että on, sillä esimerkillisyydessä on voimaa.

Kylmyys on läsnä ihan ilmastollisestikin...

Elämme sekavia aikoja. Hallitus tiedottaa joka päivä jotakin ja maalauttaa kaikki navetat punaiseksi. Mikä tolkku tässäkään on.

Pakolaisia on tullut kauan Eurooppaan. Nyt pakolaisia on niin paljon että Eurooppa ei pysty käsittelemään koko asiaa. Puuttuvat menettelyn yhtenevät säännöt ja käytännöt. Kaiken tämän keskellä epätoivoiset ihmiset yrittävät päästä perille vakaisiin oloihin. Miljardibisnes pyörii ihmissalakuljettajien ja rikollisliigojen toimesta. ( Hyötyykö Amerikka Euroopan ahdingosta.) Ihmisen hädällä on ennenkin tienattu mutta nyt ylitetään ahneuden ja piittaamattomuuden raja. Pakolaisuuden ikoniksi syöpyy varmasti mieliimme kuva pienestä kurdi pojasta jonka ruumis ajautui rantaan. Hän oli huuhtoutunut mereen pakolaisia kuljettaneesta laivasta.

Apua tarvitaan kipeästi vastaanottokeskuksissa ja teltoissa. Kinkkujen sijaan annettakoon mieluummin lämpimiä vaatteita, sillä kylmyys on läsnä ihan ilmastollisestikin.

En huolestu skinheadin tuijotuksesta iltayöstä ikkunaani. En ole niin tärkeä henkilö että sanomisillani olisi vaikutusta. Juuri nyt teot ovat tärkeitä.

Runoja rakkaudesta, ikävästä, kaipauksesta ja luopumisesta ja elämästä

Luin Arkkipiispa Leon Mustelmat kirjan. Sanon heti aluksi että ymmätääkseen tämän runokirjan runoja pitää olla elänyt samat ajanjaksot kuin kirjoittaja. Runojen ansio on juuri kussakin ajassa. Päällimmäiseksi tulee sanat: Kaipaus, ikävä, rakkaus ja menettämisen haikeus ja hyväksyminen eli luopuninen. Aistit ovat muistin ja muistojen mukana, sillä aistit tuovat mieleen tuoksuja, ääniä, nähtyjä ja tunnettuja asioita.

Lapsuusmustot ovat suloisia, nuoruusvuodet elämyksiä ja sitten ne ruuhkavuodet: työtä ja yksinäisyyttä. Kaksi tärkeää naista, vaimo ja äiti, kuolevat molemmat liian aikaisin.

Äidille omistetut runot ovat koruttoman kauniita ja niin paljastavia että itkettää. Samoin vaimolle, punatukkaiselle tytölle, omistetut runot (tuli mieleen yksi toinen runoilija "...Kuka mittaisi ikäväni määrän..."

Ruokien maku ja tunnelma liittyvät äitiin, isä on läsnä turvana. Hän muuttaa yksinäisenä vanhana miehenä Leon luo Turkuun.

Kattili-täti hoiti lapsen ja talouden ja seurasi mukana muutoissa. Pappi yksinhuoltajana on aika mahdottoman tuntuinen yhtälö ilman apuvoimia.

Lisäksi runoilijalla on vankkumaton mielipide sotahulluista nykypäivässäkin.

Ja sitten on luonto. Se on läsnä koko ajan. En soisi sen muuttuvan.
Kirjan runot ovat Karjalaksi ja Suomeksi. En tiedä miksi, mutta karjalaksi runot ovat kauniinpia ja soivempia.

Kysyin ihan mielenkiinnosta yhdeltä seurakuntamme vanhalta jäseneltä että millaisena hän muistaa Anitan, Leon vaimon. Hän mietti ja sanoi että hän oli nuori nainen, pienen lapsen äiti, ja naimisissa työhullun ja tunnollisen papin kanssa, joka oli hyvin sosiaalinen ihmisiä kohtaan. Tämän ymmärtävät täysin ainoastaan pappien vaimot.
Jos Leon vaimo eläisi, meillä olisi arkkipiispana joku muu, sillä piispan pitää olla kanonien mukaan leski tai munkki.

Unohdin mainita työhevosen käytön maatalossa. Miten levitetään luovasti lantaa pellolle, ennen kuin traktorit ja keinolannoitteet tulivat.
Arkkipiispa Leo, Mustelmat.

Arkkipiispa Leo ja Karjalan Kielen Seura ry 2014