Portsalaisessa iltapäivässä tutkailin Mikaelin kirkon torneja kamerallani

Tänään Turussa kävelyn sijaan käytin bussia. Minulla on syväuraiset pohjat kengissä ja silti jännitin kävellessäni. Nousin Portsaan menevään bussiin. Niitä menee harvakseltaan nykyään, ainoastaan kaksi tunnissa. Hyväkuntoiset ihmiset, jäättömällä kelillä voivat kävellä tai pyöräillä sutjakkaasti keskustaan. Mitähän ne siellä liikennevirastossa ajattelevat tehdessään päätöksiä. Paluubussi oli myöhässä tuntuvasti.

Ehdin ottaa muutaman kuvan odotellessani. Tutkielman Mikaelinkirkon torneista kattojen yllä. Jotenkin juuri tänään tornit olivat tyrkyllä. Noihin Sairashuoneen kadun kirkkoa vastapäätä oleviin asuntoihin näkyvät tornit totaalisesti, ainakin jos on kattoikkuna.

Puutarhakadun hiippatalot. Minulla oli päässäni hiippalakkini. Ne muistuttivat toisiaan. Yksi nainen sanoi että Hauska hattu Teillä!

Pidän teitittelystä, se luo välimatkaa.

Minusta Lidl voisi laajentaa Portsaan, siellä olisi potentiaalia. Paikallinen K-kauppa on mielestäni kallis, olisi hyvä jos olisi kilpailua. Jos Portsasta lähtee keskustaan ruokaostoksille bussilla niin pakasteet ja jäätelön voi unohtaa, ne pehmenevät matkalla.

Ikkunanäkymä Lokinkadulle

Sataa. Kuvassa vastapäinen talo ja keltainen vuokratalo. Luulin pitkään että tuo keltainen talo on kaupungin vuokratalo, mutta se onkin yksityinen. Savunharmaa talo on kokenut viime vuosina perusteellisen remontin ja syystäkin. Aina ei uudistukset ole pahasta.

Savunharmaan talon toisesta kulmasta näkyy taustalla Helsingintien varressa oleva entinen tehdasrakennus. Talossa on harrastustoimintaa ja Elävän Sanan kirkkosali.(en ole käynyt, mutta kesäisin siellä raikaa puhe ja musiikki) Taloa on kuulemma ehdotettu purettavaksi.

Tämä näkymä hallitsee ikkunaa aina. Joskus tuntuu jopa uhkaavan läheiseltä. Vaikutelma syntyy silloin kun herää päivätorkuilta ja katse osuu ikkunaan.

Lonttisten puutaloarkkitehtuuria VI

Tyylikäs ja ryhdikäs talo. Talon maalaus mukailee suonenruotsalaista keltaista. Minulle on kerrottu että tämäkin talo on entinen kauppa, joka on muutettu asuin käyttöön.

Samoin tämä talo on ollut kauppa. Sisällä näyttäisi olevan komeita kaluuneja. Tilaa varmasti on riittävästi.

Sinisen talon nurkkaus. Joki virtaa edelleenkin. Virtasi silloinkin, vaikka jäässä olikin, kun Yliopiston silloinen kansleri Tauno Nurmela ylitti jokea tohtorinhattu päässä ja frakin takki myös, housut olivat kiireessä unohtuneet laittamatta jalkaan. Onneksi taloudenhoitaja näki ja Nurmela ilmestyi juhliin säällisessä asussa. Hajamielisiä nuo professorit. Tämän kertoi Kalle ja hänen juttuihinsa täytyi laittaa varaus ja epäily.

Muistan tuon jokitörmän jossa kasvoi pajua ja ryteikkö oli liki läpäisemätön. Viereisesen kerrostalon paikalla (oikealla) oli 1970-luvulla Wihannon Sähkön tehdasrakennus ja me asuimme puutalossa Airikintie 1:ssä tehdasta vastapäätä. Talon omisti Wihanto. Se oli kaunis puutalo torneineen ja parvekkaineen. Kirjailija Kaarlo Isotalo perheineen asui joenpuoleisessa asunnossa. Sitten talosta hajosi viemärisysteemi. Talo purettiin ja asukkaat menivät kuka minnekin.

Lonttisten puutaloarkkitehtuuria V

Sunnuntaina tässä kohtaa Allinkadulla komeili lumiukko jolla oli päänsä yllä katkaistu kynä. Nyt sen pää oli kierinyt pensaan alle mahdollisen teloituksen jälkeen.

Allinkadun puutaloja, huomatkaa pikkuinen erkkeri tuola ylhäällä. Tässä talossa on paljon pieniä huoneistoja. Moni-ilmeinen rakennus. Keltaiseksi maalattu ja alunperin suomenruotsalaista rakennustyyliä.

Kahlaajankadun päässä, radan toisella puolella on varsinainen Raunistula. Junia menee Helsinkiin ja Tampereelle tasavälein. Junat ovat nykyään hiljaisia, eikä niitä edes huomaa ellei näe.

Tässä parempi kuva Funkkistalosta jonka vanharoosa väri viittaa 1900-luvun alun värimuotiin.

Vahinko ettei talon ikkunaornamentit näy kunnolla. Tämä talo on kaiketikin ollut paritalo, mutta nyt lienee omakotitalo. Naiset pystyvät remontti ja korjaushommiin yhtä hyvin kuin miehetkin; tässä todiste siitä.

Entinen rautatieläisten talo. Olemme osallistuneet tämän talon pelastusoperaatioon noin 20 vuotta sitten. Nyt se on kuin tuhkasta noussut Fenix. Yläkerta on rakennettu jälkeenpäin, syytä en tiedä.

Lonttisten tieltä näkymä kaupunkiin päin. Torille on matkaa alle kilometri.

Lonttisten puutaloarkkitehtuuria IV

Airikin kadun kulmassa oleva puutalo. Ryhdikäs ja mukavan oloinen talo. mietin että mahtoiko Mandin kauppa sijaita tässä talossa vielä 1960-luvulla.

Kurkkasin pihamaalle ja näin taideteoksen ulkorakennuksen oven päällä. Täm ä talo on maalattu loistavan punaisella maalilla.

Jos tuon oven maalaisi siniseksi, voisi kuvitella asuvansa Portugalissa. Tuolla takana häämöttä, etten sanoisi huohottaa niskaan uusi kerrostalo. Rakentamisen aikaan katosi osa valkoisesta muurista. Tämä on Kahjaajankadulla. Se on viimeinen Lonttisen katu ennen rautatiesiltaa.

Sama talo ja huomatkaa lamppu talon kulmaseinässä. Viereinen talo on huvilamainen ja kaunis rakennus. Joki virtaa alapuolella.

Yksityiskohtana erään pihan uusi portti. Tämä alue on keskustaa, joten sijainti on paras mahdollinen. Muutaman vuoden päästä olemme keskustan keuhkot eli puutaloalue keskellä kaupunkia. Asuntojen hinnat tulevat olemaan sen mukaisia.

Naapurin talon vanha suvun tai kaupan kyltti. Onko tuon niminen kauppaketju muinoin toiminut.

Katson ulos vainottujen ikkunoiden läpi

Lunta katoilla ja maassa hieman. Utuinen kuva vainotun ikkunan läpi naapuritalon katoille. Mikä noissa ikkunoissa ärsyttää nuoria asukkaita. En ymmärrä. Rantatie oli eilen hengenvaarallisen liukas. Yksi koirien vihaaja nainen mekasti raivokkaasti koirille ja omistajille. Asiallinen puhe ei tehonnut ja pelkäsin että hän siepppaa maasta kiven ja alkaa tappohommiin. Hän ei ollut "Anneli", joka jopa pysäytti liikenteen halutessaan. "Annelia" ei ole näkynyt sitten elokuun.

Olin matkalla kirjastoon palauttamaan kirjoja. Hannu Salaman viimeisin kirja oli minulle liian vaikea tai en osannut lukea rivienvälejä. Ajatteli että saako Kirjailijaliittoa arvostella, vai onko se "valtiokirkko." Huono vertaus, sillä kirkkoa nyt saa arvostelle ihan kaikki. Kirkko on nykyään avoin foorumi. Minulle jäi epäselväksi kuuluuko Salama nykyään kirjailijaliittoon.

Lainasin Sami Liuhdon Puuromaanin ja Viromaanin. Hän on selkeiden lauseiden kirjoittaja. Ajattelin Antti Hyryä lukiessani Samin tekstiä.

Lonttisten puutaloarkkitehtuuria III

Tässä olemme Airikin kadun päässä, junaradan vieressä. Tuossa on as.oy Airilan portti. Tuossa kuvan ulkopuolella näkymättömissä on Wihantojen sukutalo, rapattu kaksikerroksinen kivitalo. Se jotenkin on erottautunut noista puutaloista yhteiskuntaluokkansa edustajana.

Tässä lienee yksittäinen omakotitalo, joita on siellä täällä niitäkin. Lisää asumisen moni-ilmeisyyttä.

Tämä talo on suosikkini ainutlaatuisen ulkomuotonsa vuoksi. Tuossa kulmassa on paritalo, jossa lienee vieläkin toinen puoli myytävänä.

Matkustajakoti jonka nimeä en tiedä, toimii nykyään asuntoina. Mielenkiintoinen kokonaisuus. Olen harmitellut erään vanhan asukkaan poistumista muistajien kerhosta, sillä hänellä olisi ollut alueen historia takaraivossaan. Hän kertoi joku vuosi sitten ilotalosta, joka sijaitsi Ketarantiellä, jolla oli puutaloja nykyisten kerrostalojen paikalla. Tämä sininen talo on Lokinkadun päässä, rautatien vieressä.

Airikinkadun päässä koko katu jatkuu joelle asti. Jotankin alakuloinen maisema.

Allinkadun sininen talo. Näkyy meidän keittiön ikkunaan aina. Hyvin yhteisöllinen ja miesvoittoinen talo. Meillä on asialliset välit ja he ovat sopuisaa väkeä.