Tämä karjalanneito on Lokinkadulla ja se on kyllä kukkinut koko kesän kiitettäväksi. Vien sen residenssiimme talveksi. Petroskoilainen runoilija, nyt jo kuollut, Taisto Summanen on kirjoittanut herkän runon Luulin sinut kadottaneeni kepeäjalka karjalanneito. Sen on säveltänyt Eero Ojanen ( silmät armaat sinisenharmaat) liikutun aina tästä runosta.
Vanhimmalla veljelläni oli tapana viedä äidilleni Karjalanneito aina keväällä. Hän kuoli jokunen vuosi sitten mutta perinne jatkuu. Äiti oli huolestunut Karjalanneidon tilasta koska hän oli joutunut olemaan pois pienen aikaa Vinkarasta. Myrsky ja sade olivat piiskanneet kukkaa ja nostin sen verannalle turvaan. Oli hieman selkäänsä saaneen näköinen, mutta se elpyi kyllä. En tiedä miten kukka jakselee nyt. Ehkä se on viety Niinivaaran kaupunkiasuntoon.
En oikein ole kotoutunut Turkuun koskaan. Itäsuomalaisten ihmisten kanssa on helponpi olla, he eivät aina kysele että mitä se sillä tarkoitti
Yksi seurakuntalainen kutsui sunnuntain kirkkokahville kirkon pihalle. Ihmettelin että riittääkö ilmoittautujia montakaan koska ei siellä käy paljoakaan ihmisiä kirkossa, paitsi tietysti juhlapäivinä. Kaikki on nykyään outoa.
No comments:
Post a Comment