Tämä teos ei ole kovin valoisa ja siten sopii pimeään aikaan. Naiset pukeutuvat burkhaan mennessään ulos. Aika jolloin mentiin puistoihin mekossa ja sandaaleissa on ohi. Yleensä naiset ovat mieluummin kotona. Mies huomaa äkkiä taantuneensa ja heittää kiven prostutuoidun päähän yleisessä kivettäjäisissä. Hän kertoo vaimolleen ja vaimo järkyttyy, koska se mies jonka kanssa hän meni naimisiin oli sivistynt ja oikeamielinen. Elämä on muuttunut jumaksi vanhoillisessa maassa ja Kabulissa haisee kuolema, mädät vihannekset ja pelko. Toinen pariskunta elää kivun ja kuolemanpelon toivottomassa kehässä. Vaimo on kuolemansairas. Miehen lapsuuden ystävä kehottaa miestä hylkäämään vaimonsa koska tästä on vain harmia ja kuluja. Mies on päättänyt huolehtia vaimostaan vaikka järki meinaa mennä.
Mikä mahtaa olla Kabulin helvetissä nykyään?
Kirjan kieli on kaunista. Tässä tarinassa ei ole onnellista loppua. Kirjan on ranskankielestä suomentanut Lotta Toivanen.
No comments:
Post a Comment