Kirjailija Hellevi Matihalti kirjoitti verkkolehti Simeon ja Hannassa asiasta joka on vaivannut minua nykyään. Hän kertoo sairastaneensa syöpää kymmenen vuotta ja häneen on upotettu myrkkyjä sairauden torjumisessa. Miten ihmiskeho reagoi näihin hoitoihin ja myrkkyihin. Hyvä kysymys. Jos syöpä talttuu, mutta potilas menehtyy myrkkyjen heikentämän kehon uupumukseen, niin missä kulkee myrkkyjen mielekkyys. En ole asiantuntija, mutta minusta asiantuntijoita ovat pitkään sairastaneet ja syövän kanssa sinuksi tulleet.
Kun nyt lähdettiin tälle perimmäisten asioiden lähteille niin, eilen illalla katsoin televisiota kaikessa rauhassa kun avoimesta ikkunasta kuului laukauksien ääntä. Panin telkkarin äänettömälle ja kysyin mieheltä että kuuliko hän saman. Hän ajatteli että läheisellä testipaikalla tulostetaan taas. Aamulla uutisotsakkeissa kerrottiin että Ketarantiellä olevassa kerrostaloyksiössä oli ammuttu muutama laukaus ja poliisi oli ollut paikalla. Naapurikadulla siis oli ammuttu. Näitä tapauksia on kaupungissamme ollut liian usein ja yksikin kerta olisi liikaa. Miten helposti Suomessa saa aseita ja miten paljon on pimeitä aseita. Jos olisi oltu 1980-luvulla ihmiset oliviat olleet varmoja että mustalaiset heimosodat olisivat ampumisen takana. Nyt voi ajatella ihan vain rikolliten selvittelevän välejään, tai toisten humalaisten kokeilevan pyssyjään. Poliisi oli ottanut kiinni kaksi miestä. Myöhemmin poliisi päästi miehet vapaaksi. heillä oli kuulemmaluvaton ase jolla oli ammuttu laukaus (?) ja lisäksi ampuja oli vahvasti päissään. Minusta sieltä kuului sarjalaukaus. Kaipa sentään ase takavarikoitiin.
En haluaisi ajatella yhtäkin tilapäisasumiskämppää. Siitä kuvattiin ihan häpeämättömästi toisen asunnon olohuonetta ja asukas pelkäsi todella että joku harrastaa hevosenleikkiä kun punainensäde suunnattiin huoneeseen. Kyllä siinä itsekukin olisi alkanut "heikkohermoiseksi" ja siirtynyt keittiöön.
Helteet ovat ohi ja vettä saisi ropista enemmänkin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment