Dimitri Zhilinskin maalaus Dios con nostros, 1991
Erääseen ortodoksiseen seurakuntaan valittiin uusi kirkkoherra. Oli karmeaa ja ennekoivaa miten hänet otetaan vastaan kun luin kommentin että:" Ei hän täällä tule kauan olemaan, seurakuntalaiset tekevät hänen olonsa sietämättömäksi ja vainoavat häntä. Sitten seurasi kossupullokommentti kanslian pöytälaatikossa. Lisäksi epäiltiin mielenterveyttä ja sukupuoli-suuntautuneisuutta." (Tällaiset epäkristilliset tavat ovat tuttuja jo Turun seurakunnan lähihistoriassa.)
Minusta Kristilliseen etiikkaan kuuluu tukea ja rakkaudellisesti toimia että uusi työntekijä onnistuisi työssään. Seurakunnissa ei pitäisi olla syrjäyttämistä, eristämistä, vainoa, eikä rakkaudettomuutta.
Minulla oli Turun ajoilta suorastaan iljettäviä kokemuksia siitä miten helposti puukotetaan selkään, levitetään perättömiä juttuja ja miten likaista peliä pelataan kirkkokuntamme kulisseissa. Totta on että miehet käyttävät toisen laisia keinoja kuin naiset, johtuen siitä että miehet ovat ortodoksisessa kirkossa suoria vallankäyttäjiä, naiset käyttävät epäsuoraa, mutta ei suinkaan vähäistä vallanvaikuttamista. Ja miten lopultakin uskollisesta lampaasta voi tulla susi paimenelle, kun luvataan jotakin, mistä ei sitten tulekaan mitään kun paimen on jo "tapettu".
"Opi elämään ortodoksisessa yhteisössä, mutta muista että halaaja saattaa iskeä toisella kädellä tikarin selkääsi." Näin sanoi eräs ortodoksinen pappi.
No comments:
Post a Comment