Eilen katsoin italialaisen eurodekkarin. Minusta sen täytyi olla hyvä koska en etsinyt oheistoimintaa katsomisen ohessa. Italialaisilla on kyky saada runollinen tunnelma jopa dekkareihin. Tänään katsoin saksalaisen eurodekkarin ja täytyy kyllä sanoa että yksioikoisuus ja arkipäiväisyys saivat minut miettimään että onko oikein haaskata aikaansa tämän katselemiseen. Saksalaiset poliisi- ja dekkarisarjat ovat yleensä ottaen tylsiä, poikkeuksiakin on tietysti olemassa. Odotan innolla ranskalaista eurodekkaria tai puolalaista. Pohjoismaiset dekkarisarjat ovat oma lajinsa. En kirjoita niistä tässä enempää, sillä ne ovat oman jutun arvoisia.
Yleensäottaen eurooppalaiset elokuvat ja televisiosarjat ovat tasoltaan parempia kuin amerikkalaiset. Tasolla tarkoitan lähestymistapaa, väkivallan minimointia ja taiteellista kunnianhimoa. Eurooppalaisissa sarjoissa harvemmin jeesustellaan ja tunteillaan niin vastenmielisesti kuin amerikkalaisissa sarjoissa on tapana. Tarkoitan tunteilua, en tunteita. Ne ovat eri asioita.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment