Venäläisen romanssin ilta Turun ortodoksisella seurakuntasalilla iltapäivällä oli lämmintunnelmainen ja latautunut. Ryhmä, suomalaiselta nimeltään Sateenkaari, oli nähnyt vaivaa esiintymisasujen ja lavastuksen suhteen. Venäläisistä romansseista pitää, tai sitten ei pidä. Minua ne eivät jättäneet kymäksi. Venäläinen runoilija esitti runojaan. Ryhmän ainoa miesesiintyjä oli oiva miehinen vastakohta viehkeille naisille. Hänellä oli mahtava lauluääni. Jos oikein muistan niin hän lauloi aikoinaan ortodoksisessa kuorossa.
Konsertti oli järjestetty yhteistyössä Turun ortodoksisen seurakunnan kanssa. Seurakunta ei kyllä millään tavalla informoinut konsertista. Itse sain tietoa Pietari-Seurasta. Taisin olla ainoa paikalla ollut seurakuntalainen. Yleisö ei todellakaan istunut jäykästi paikoillaan, vaan kannusti ja palkitsi esiintyjiä huudoin ja taputuksin.
Oli perhejuhlan ja yhteisöllisyyden tuntua.
Seuraavaksi siirryimme Pyhän Marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkkoon. Venäläinen runoilija sytytti tuohuksensa, viipyi hetken. Muutamat muutkin piipahtivat kirkossa jäämättä. Alttarilla selin seisovassa papissa oli jotain tuttua, mutta sitten illuusio katosi. Poistuin kirkosta mahdollisimman näkymättömästi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment