Etsin Anna Ahmatovan Runot teosta työhuoneeni hyllyistä. Sitten muistin että se olikin Nummenpakalla. Löysin Eeva Heilalan viehättävän runokirjan Hyvä on maa (Tammi, 1976)
Siitä on jo kauan
kun minuun meni metsätähti
ja yhä se kukkii.
Minulla on sinulle kukka-asioita,
ladon takana risukossa valvovat jo metsähähdet.
On rakkauden helppo hengittää.
on se hyvä
että sinä joskus riisut minut
näet että
tallella ovat olkapäät
ja rinnat ja
että kaiken alla on vain tuttu tyttö
jota kovasti palelee.
Näihin ei ole mitään lisättävää. Lokakuun sade ropisee ikkunaan. Tuttavani sanoi että kaamos on etelässä. Pohjoisessa lumi tuo valon. Tähän on helppo yhtyä.
Inarin kuulu jääluola on sulanut. Ilmasto lämpenee.
---
Kävin silakkamarkkinoilla. Kummastelin hintoja, ihastelin saaristolaisvillapaitoja ja ostin lopulta kolme isoa ruisleipää. Niitä oikeita juurella nostatettuja ja aitorukiisia. Tulomatkalla kävin kirjastossa enkä löytänyt hakemaani. Pyöräilin kotiin ja tunnustin itselleni pelkääväni toisia pyöräilijöitä. He ajavat liian lujaa, ovat röyhkeitä ja riskialttiita.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment