Dostojevskin puoliso Anna Grigorievna kertoo muistelmissaan tapauksen joka paljastaa Dostojevskin poikkeuksellisen kyvyn antaa anteeksi. Feodor Mihailovits käveli mielellään Pietarin köyhien korttelissa. Hän työskenteli vain öisin ja ennen työhön ryhtymistään hänellä oli tapana kävellä ulkona. Kerran tällaisen kävelyretken aikana humalainen hyökkäsi hänen kimppuunsa. Humalainen löi, ja Dostojevski kaatui maahan. Lähistöllä ollut poliisi pidätti miehen ja vei poliisiasemalle. Dostojevski käveli heidän perässään poliisiasemalle ja pyysi että mies vapautettaisiin. Poliisin mukaan se oli mahdotonta koska tapaus oli kirjattu ja pitäisi maksaa sakko. Dostojevski maksoi sakon ja mies pääsi vapaaksi.
Tässä yhteydessä voisi kertoa Pyhän Serafim Sarovilaisen tapauksen, kun hänen kimppuunsa hyökättiin. Häntä lyötiin lujasti ja luostarin veljestö pelkäsi hänen kuolevan. Kun päällekarkaajat saatiin kiinni, Pyhä Serafim vaati että heidät piti ehdottomasti päästää vapaaksi. Hän uhkasi lähteä luostarista, ellei hänen vaatimustaan täytetä.
Anteeksi antamus ei ole järjellä selitettävissä, se ei ole humanismia. Anteeksi antamus on ymmärrettävissä Kristuksen kautta - Hän antoi anteeksi vihollisilleen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment