Lapset päästin maailmaan, savusaunan lämpimässä, kosteassa kuin kohtu. Vainajat pesin ja puin. Lauloin oman kuolinvirren, Lauloin myös lapselle elämänvirren. Nyt laulan niitä molempia yhtä aikaa. Lomittuvat toisiinsa, tuntuvat aivan samalta.
Mitä minä maallisista. Tapelkoot herrat suurista rahoista, minä pienistä pihistän. Elän luojan antimista, se mitä ei ole, sitä en tarvitse. En minä luomusta tiennyt, nyt siitä kaikki puhuvat. Aikana jolloin elin, luomua oli kaikki. Joskus loppui leipä, lehmät lakkasi lypsämästä. Sihen luomuaikaan ei ole paluuta. Mennyt aika, mennä joutaa. En sitä kaihoa kovasti. Jotakin sentää kaipaan: ihmisen taitoa antaa omastaan. Nyt ollaan käsi ojossa, pyytämässä koko ajan. Kerjäävät kuin kerjäläiset itselleen "sitä mikä minulle kuuluu". Miten sitten suu pannaan kun ei ole mitään otettavaa?
Lintu lauloi, kukat kukki, maa kaikkineen iloitsi!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Totta vie, kaikki remontoiminen on tehty vaikeaksi. Lämpöilmapumppu asennettiin. Se ei toimi, koska siinä on viallinen osa. maahantuoja toimittaa... Ensin lämpöpumppua odotettin viikkotolkulla, sitten tämä.
Lämminvesivaraaja ja putkiasennus on ollut listalla yli puolivuotta. Ei hyvältä näytä.
Mitä sanoisi Mateli tähän? Miten järjestyy talon entisöinti, sitten kun se löydetään.
Post a Comment