Wednesday, October 29, 2008

Pyhä Autuas Ksenia Pietarilainen

Ryhdyin tutkimaan Pyhän Ksenia Pietarilaisen elämää. Ensimmäiseksi hän opetti minulle nöyryyttä kaatamalla minut rähmälleni Yliopiston kadulla. Olin ajatellut omahyväisiä ajatuksia juuri silloin. En loukkaantunut ruumiillisesti. Henkisesti koin tulleeni huomioiduksi.

Alla oleva rukous on omistettu Pyhälle Ksenia Pietarilaiselle. Suomennos on nunna Ksenian.

Oi pyhä ja ylen autuas äiti Ksenia!
Sinä elit Korkeimman suojassa Jumalanäidin ohjaamana ja vahvistamana, kärsit nälkää ja janoa, kylmyyttä ja hellettä, herjauksia ja vainoa. Sinä sait selvänäkemisen ja ihmeitätekemisen lahjan ja maanpäällisen vaelluksesi jälkeen nautit ikuista lepoa. Nyt pyhä kirkko ylistää sinua hyväntuoksuisena kukkana.
Seisoen haudallasi ja pyhän kuvasi edessä me rukoilemme sinua kuin eläisit ja olisit meidän keskellämme: Ota vastaan pyyntömme ja kanna ne armollisen taivaallisen Isän valtaistuimen eteen, sillä sinulla on rohkeutta Jumalan edessä. Ano meille luoksesi kiirehtiville iankaikkista pelastusta, kaikista vaaroista ja murheista vapautumista ja hyville töillemme runsasta siunausta. Rukoile laupiasta pelastajaamme meidän kelvottomien ja syntisten puolesta.
Pyhä autuas äiti Ksenia, auta valistamaan pienet lapset pyhän kasteen valolla ja painamaan heihin Pyhän Hengenlahjan sinetti. Auta kasvattamaan nuoret uskoon, rehellisyyteen ja jumalanpelkoon ja suo heille menestystä opinnoissa. Paranna sairaat ja vaivaiset. Lähetä perheellisille rakkautta ja perheisiin yksimielisyyttä. Tee luostareissa elävät otollisiksi kilvoittelemaan hyvä kilvoittelu ja suojele heitä herjauksilta. Vahvista papit Pyhän Hengen väkevyydellä. Varjele maatamme ja kansaamme rauhassa ja sovussa ja rukoile niiden puolesta, jotka eivät ole kuolemansa edellä saaneet osallistua Kristuksen pyhiin salaisuuksiin.
Sinä olet meidän toivomme, joutuisa kuulijamme ja vapautuksemme. Sinulle me kannamme kiitosta ja kunnioitamme kanssasi Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä nyt aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen

Tuesday, October 28, 2008

Yön, unen ja sateen kieli


Tua Forsströmin runokirja Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja (Otava 2008) on kiehtova ja taianomainen lukukokemus. Alkuvoimainen näkijä on läsnä. Arjen rutiinit on kestettävä mutta luontevasti mennään metsään ja luonnonilmiöihin. Eläimet hänen runoissaan ovat puhdassydämisiä ja lohdullisia.

Viheriöi niin kuin toukokuussa viheriöi.
Sataa niin kuin sataa toukokuussa kun viheriöi.
Kirkkaassa unessa me tiedämme uneksivamme.
Sataa, hevoset juoksevat sateessa.
(s.7)

Tua Forsströmille ominaisella tavalla runot kääntävät yön, unen ja sateen kieleksi, josta voi vain nauttia.

Näen sinut vielä pimeässä.
Ei ole paikkaa mihin jäädä.
Tulee karhu ja kiltisti vahtii.
Tulee susi ja sanoo.

Tumma punainen veri laskimoissa.
Heleä punainen veri valtimoissa.
Eikä missään unta niin hereillä
että siihen voisi jäädä.
(s.21)
Runojen suomennokset Caj Westerberg.

Monday, October 27, 2008

Hauska ja hilpeä seurakunta

Minne ovat entiset seurakuntalaiset kadonneet? Tampereelle? Eräs seurakuntalainen kertoi että seurakunta on ikävällä tavalla hajonnut. Pistäydyin kirkossa ja seurakuntasalilla pitkästä aikaa. Siellä oli outoja ihmisiä. Maksoin rahattoman matkalaisen kirkkokahvit. Turku on ankaran kova kaupunki ja turkulaiset ovat ankaria ihmisiä itselleen ja muille. Turkulainen tokaisu:"Maksa sit kans kahvis!" Tarkoittaa samaa kuin Ilomantsissa:"Otahan tyttö kahvikuppi, suat ihan ilimaseks." Ei ihme että muualta tullut pelästyy kirkkokahvilla turkulaisia tätejä ja parkuu peloissaan eteisessä. Piispan ollessa paikalla on kahvi ilmaista, jopa Turussa. Tai ainakin muistelen olevan.


Vasta jälkeenpäin tajusin miten iso asia teatteriryhmämme oli ollut meille. Meillä oli hilpeän hauskoja muistoja. Meidän olisi pitänyt aistia ajan merkit seurakunnassamme, mutta uusina tulokkaina emme tienneet mitä kulisseissa tapahtui. Tapasin entisen teatteriryhmälaisen ja hänkin oli haikea koska ei enää voisi olla mukana ryhmässämme. Aika aikaa kutakin.

Kuulin myös että kirkkoherra on antanut toimintakiellon entiselle kirkkoherralle. Se koskee kaikkia palveluksia seurakuntansa alueella yksityisiin kotikäynteihin saakka. Minusta tämä on melkein rikollista ja ainakin hyvän tavan vastaista. Miksi tämä on salattu osalta seurakuntaa? Ei ihme että seurakunta on kuulemma ikävällä tavalla hajonnut.

Friday, October 24, 2008

Tuunaa itsesi syksyyn!


Näin kyseisen otsikon erään kampaamon ikkunassa. Lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli kaiken kattava kauneushoitola. Tässä yhteydessä en ole kuullut ennen tuunaamista. Miten syksytuunaus eroaa talvi- tai kesätuunauksesta? Tuunaa tukkasi syksy kuntoon. Kesken kaiken törmäsin seurakuntalaiseen joka loi pikaisen silmäyksen tuunaamattomaan ulkomuotooni. Olin pahoillani että olin jättänyt laittamatta hiuksiini huovutetun hipsulookin. Seuraavaksi tuunaamme itsellemme joulun. Sitä ennen on joulupaasto.

Kevyitä kirjoja


Aikoinaan nivelreumaa sairastava vanharouva pyysi kirjastonhoitajalta kevyitä kirjoja, joita hän voisi lukea sängyssä. Kirjastonhoitaja keräsi hänelle Polvaa, Räsästä, Valtosta ja Utriota. Rouva loukkaantui, sillä hän halusi painoltaan keveitä kirjoja, ei sisällöltään.

Tuesday, October 21, 2008

Löytöjä runohyllystä

Etsin Anna Ahmatovan Runot teosta työhuoneeni hyllyistä. Sitten muistin että se olikin Nummenpakalla. Löysin Eeva Heilalan viehättävän runokirjan Hyvä on maa (Tammi, 1976)

Siitä on jo kauan
kun minuun meni metsätähti
ja yhä se kukkii.

Minulla on sinulle kukka-asioita,
ladon takana risukossa valvovat jo metsähähdet.
On rakkauden helppo hengittää.

on se hyvä
että sinä joskus riisut minut
näet että

tallella ovat olkapäät
ja rinnat ja
että kaiken alla on vain tuttu tyttö
jota kovasti palelee.

Näihin ei ole mitään lisättävää. Lokakuun sade ropisee ikkunaan. Tuttavani sanoi että kaamos on etelässä. Pohjoisessa lumi tuo valon. Tähän on helppo yhtyä.
Inarin kuulu jääluola on sulanut. Ilmasto lämpenee.
---
Kävin silakkamarkkinoilla. Kummastelin hintoja, ihastelin saaristolaisvillapaitoja ja ostin lopulta kolme isoa ruisleipää. Niitä oikeita juurella nostatettuja ja aitorukiisia. Tulomatkalla kävin kirjastossa enkä löytänyt hakemaani. Pyöräilin kotiin ja tunnustin itselleni pelkääväni toisia pyöräilijöitä. He ajavat liian lujaa, ovat röyhkeitä ja riskialttiita.