Uusi Vuosi on aina parenpi kuin mennyt vuosi

Uusi vuosi on aina parenpi kuin mennyt, tai ainakin osittain perenpi. En tee uuden vuoden lupauksia. Enkä tilaa Turun Sanomia, vaikka tuttavat pääsevät siten kuolemaan tietämättäni. Jostain syystä muistan kuolleista henkilöistä kaikki hauskat ja kummalliset jutut. Kuka nyt pahoja muistaisi, paitsi jos on oikein hyvin läheinen kuollut ja varsinkin jos on ollut mukana täysillä.

Kerran muistan erään, nyt jo vainajan, kertoneen olleensa juhlimassa jossain kyläpaikassa. Hän lähti nauttineena kotiin taksilla. Kun maksun aika tuli, hän totesi ottaneensa vahingossa emännän virkkuutyökassin ja näin ollen rahaa ei ollut ja taksi ajoi poliisiasemalle. Hänelle välähti poliisissa että pidätetylle kuuluu yksi puhelu. Hän sai soittaa eräälle korkeasti kirkolliselle henkilölle, joka lupasi maksaa kyydin ja tarjosi yösijan. Henkilön lapset ( nyt jo reippaita keski-ikäisiä) nauroivat kippurassa ja nimittelivät isin tyttöystäväksi. Mitä me tästä opimme: (silloisen) ateistin kannattaa pitää kirkollisia ystäviä lähipiirissään.

Sää tilanne Turussa tänään +8, lämmintä ja kosteaa. Aurajoen vesi on ylhäällä. Sorsat tekivät upeita vesiliitoja. Tuomiokirkon torilla tapahtuu tänään. Suomi 2017 100 vuotis synttärit alkavat ja jatkuvat kuulemma koko vuoden. Terroristien varalta on turvatoimia. Yleisön vessojakin on.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Uhtuan perinnetalo

Mitä kuuluu Uhtuan 1700-luvun pyörösalvoshirtitalolle. Minulle kerrottiin että on viimeiset ajat korjata ja pelastaa tämä hirsitalo. Onkohan paikallinen perinnesuojeluyhdistys, mikäli sellaista edes on, mahdollinen toimija, vai voiko se edes toimia. Tuo rakennus on viimeinen laatuaan. Huomasin kuvasarjasta katon rikkoutuneen pahasti eräästä kohtaa. Paha juttu.


Tässä mallia pyöröhirsi rakentamisesta. Aikoinaan savolaiset talonpojat osasivat veistää pyöröhirsisalvoksia. Tietenkin Uhtua on Venäjän takamaata. Voi olla, että avustusrahat menevät Moskovan herroille. Niin ne kyllä menevät muuallakin maailmassa parenpiin suihin.

Kuuntelin radiosta Anna Kortelaisen kaksi Viipuria Kirjakerhon lähetystä Viipurista. Anna Kortelainen kertoi todella hienosti miten vanha hieno Viipurilaistalo kuolee. Tuli mieleen Kaskenkatu 15. Turussa.

Tonttu katsoo tulevaan

Tonttu katsoo tulevaan!

Joulupäivän haikeus

Joulu on kohta ohi. Tunnen haikeutta, kuten aina ennenkin joulun mennessä.

Venäjän armeijan kone putosi tuntemattomasta syystä Mustaanmereen. Mukana lennolla oli Puna-armeijan kuoro melkein kokonaisuudessaa. Kone oli matkalla Syyriassa olevaan tukikohtaan. Aloin mielessäni vatvoa mahdollista syytä koneen putoamiselle. Ehkä se oli enne Venäläisille poistua Syyriasta. Toivon totisesti että putoamisen syy on inhimillinen virhe.

Maailma on muuttunut lyhyessä ajassa arvaamattomaksi. Turun Joulurauhan julistuksen aikaan olivat tiukat turvajärjestelyt. Pelkäämään ei kannata ruveta. Ei, vaikka miten järki sanoisi ettei yleisötilaisuuksiin pidä mennä. Kauppakeskuksiin en kyllä mene muutenkaan, en ole käynyt koskaan Myllyssä, enkä Skanssissa. Kirkoissakaan en käy enää kuin joskus. Sähköisiin hiuksiin neuvotaan laittamaan öljyä. Ortodoksisessa kirkossa katsottaisiin kieroon jos hiuksissa olisi luonnonöjyä. Nuttura ja pitkät suortuvat näyttäisivät rasvaisilta. Hyi olkoon, se varastaisi koko liturgian. Maallistunutta menoa.

Joulu 2016

Lämmintä +5, tuulee lujaa ja vettäkin on satanut. Jouluaatto 2016 on harmaa ja kostea. Ihmisten mielissä asuu joulu, vaikka olosuhteet olisivat millaiset hyvänsä. Joulumieli ei ole kiinni lahjoistaja ähkyruoasta.

Enkelikelloa ei saa poltta kuin ihmisen läsnä ollessa.

Kun joulu on

Konevitsan pääkirkko.

Neljä yötä jouluun

Aamun hämärässä kävelin kauppatorille etsimään silakoita. Oli niitä ja nieriä myös. Haahuilin torilla ulkopuolisuutta tuntien. Olen ollut aina ulkopuolinen tässä kaupungissa.

Joki lainehtii kaupunkikuvajaisen yli. Sumu ei tänäänkään hälvennyt. Lämpöasteita on +5.


Harmaan sävyt ovat kauniita.