Piparien tuoksussa

Tässä hyllyllä pipareita. Takaa häämöttää Elina Soraisen tekemä kaunis teemuki.

Täällä tuoksuu pipareille. Viisi lasipurkkia pöydällä, täynnä Hildegard Bingeniläisen keskiaikaisella reseptillä tehtyjä pipareita. Miksi noihin ei käytetä hunajaa, sitä ihmettelen. Reseptejä liikkuu netissä ja niissä on eri variaatioita.

Hildegard B. oli nunna ja myöhemmin hänellä oli ihan oma luostari. Luultavasti hän oli tahtonainen ja hänellä oli varmasti vaikutusvaltaisia sukulaisia ja ystäviä, ilman niitä olisi ollut vaikeaa toimia katolisessa kirkossa naisena. Hän oli mystikko, kirjailija ja kirkkomusiikin säveltäjä. Hänet julistettiin pyhimykseksi 2012. Hän oli ajattelija teologi ja lääketieteen uran uurtaja. Hänen elämäntyötään on vähätelty koska naisia ei tiedemaailmassa ja kirkossa arvostettu.

Pipareihin tarvitaan voita 200gr, tummaa ruokosokeria 150gr, mantelijauhoa 200 gr, munia 2, muskottia, kanelia, neilikkaa, vaniljaa, leivinjauhetta, ja suolaa hyppysellinen, täysjyväspelttijauhoa 400 gr.

Voi ja sokeri vaahdotetaan, sitten sotketaan muut aineet sopivassa järjestyksessä sekaan.
Taikinasta voi leipoa tankoja ja laittaa jääkaappiin yön yli pidettäväksi. Tangosta leikataan kakkaroita ja paistetaan.

Alakuloisia kuvia Turussa

Siellä oli ollut juhlat. Oikein piispakin paikalla. Tilaisuudesta tiedotettiin puoli vuorokautta aikaisemmin netissä. Aamiset-lehdessä oli ollut ilmoitus kyllä. Turun-Sanomat olisi tehokkaanpi tai linjaan sopiva. Pidot paranevat kun väki vähenee. Tilaisuudessa kuulemma tarjottiin romanialaista ruokaa. Uskallan epäillä että romanialainen ruoka on samoin kuin muutkin kansalliset ruoat hyvinkin kansainvälistä.

Alakuloisessa joulukuun valossa märkää uhkuvassa keskustassa ei jouluvaloja näkynyt juurikaan, vaikka niitä kyllä oli.

Joen vesi on korkealla. Kuuluisa kuusi ei loista vaikka sytytettiin eilen loisteeseen. Sitten satoi reippaasti puhdasta, kylmää vettä.

Ne vanhat järeät kuuset olivat ikonit

Meidän kotimetsämme Ilomantsin Vinkaressa on tuhottu. Maisema on metsäkoneiden raiskaama ja maaperä on ruhjottu. Onneksi kaukaa viisas äitimme (90v) istutti vuosien saatossa kuusiaitaa mahdollisen varalle. Sitä eivät sentään kaataneet. Voi olla että sadan vuoden päästä metsä on taas kaadettavissa. Mikäli havupuita enää on silloin.

Ne Vanhat järeät kuuset oliva ikonit. Nyt niitä ei ole. Kuulin että Suomen tehometsäpolitiikka juontaa juurensa natsi-Saksan metsienhoitopolitiikasta. Jälki on sen mukaista.

Miksi puita ei voida kaataa kuten ennen, maisemaa runtelematta. Se lienee turhaa huminaa metsäkonttoreiden ja pääomaherrojen korvissa.

En laita tähän kuvaa sillä kunnioitan vainajia eli metsää ja puita.

Minulla on suruaika. Pelkkä hiljainen hetki ei riitä nyt.

Voi olla että minäkin olen emotionaalinen ja taiteilijain tapaan tunteella talouselämään suhtautuva henkilö. Sellaisiakin tarvitaan. (Terveisiä Matti Apuselle, tuolle tunteettoman talouselämän emotionaaliselle setämies expertille)

Vanhalla Suurtorilla tänään

Pieniä kojuja, myytävää hyvän asian hyväksi.

Sumppia en juonut mutta hauska tuo koju tuntui olevan. Joulukoristeiden vaihtotorin vieressä.

Hiidenmaan käsityöperinnettä myynnissä. Edullista ja lämmintä. Jotkut vieruksuvat villan tuoksua, mutta ei se niin vahvaa ole että häiritsisi. Lähes huovitetut takit kiinnostavat minua erityisesti.

Hämärän laskeutuessa tulee joulun taikaa maisemaan.

Kohta syttyvät kuusen valot. Adventin aika alkaa. Alla Hiidenmaan takkeja

Tiedätkö mitä seinäsi takana tapahtuu?

Voiko puutalossa asuva henkilö pyörittää huorapalvelua kämpässään? Maru oli tuohtunut. Eilen kun palasin kotiin, seisoi kyseisen huoneiston edessä venäläinen nainen, pian ilmestyi karkeatekoinen, parittajan näköinen kaveri avaamaan naiselle oven. Ei ollut ensimmäinen kerta. Usein olen nähnyt myös eteläamerikkalaisen säihkysäären poistuvan asunnosta. Kerran kesällä istui puleerattu nainen ohuessa mekossa portailla ihan kuin kauppatavara. Mitä jos siellä harrastetaan ihmiskauppaa?

Kumma kun sieltä ei kuulu mitään ääntä. Jos siellä harrastetaan pehmoseksiä sadomasokismin sijaan? Kysy koiraihmisiltä, he näkevät eniten koiria ulkoiluttaessaan.
Kerran yksi koiran ulkoiluttaja keksi kuolleen ihmisen asunnossa, voi olla että koiralla oli osuutta asiaan että kuollut löytyi.

Tiedätkö, kysyin Marulta, onko maksullisen seksin harjoittaminen rikos? Tai jos häiriöitä taloyhtiössä ei ilmene, voiko asiaan mitenkään puuttua. Voihan olla että he tekevät sitä ihan vapaaehtoisesti. Ei tunnu kovin mukavalta ajatukselta. Merkillinen asunto, sillä aina siellä on lopulta tapahtunut jotain epämiellyttävää koko historian ajan.

Päätimme jättää asian tuonnemmaksi. Ehkä huoneistoa vuokrataan ulkomaalaisille hätämajoituksena. Nigerialainen kaunotar seisoi huoneiston edessä kun lähdimme kaupungille. Mistä tiesin että nigerialainen, miksi ei vaikka senegalilainen. Hänellä oli hyvä ryhti kuten afrikkalaisilla naisilla yleensä on. Toivottavasti hänelle tuotiin avain, sateessa ei ole kovin mukavaa seistä.

Olen huomannut että kyseisessä huoneustossa ei asu enää ketään. Tyttöjen käynnit loppuivat. Hämärä homma.

Unessa matkustan usein sota-ajan junassa

Minulla oli kulttuurikaveri. Hän oli suomenruotsalainen aatelissukuinen herrasmies. Kävimme teattereissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä. Hän toimi aktiivisesti rauhan ja konfliktintutkimuksessa. Kun hän kuoli sain postia hänen pojaltaan. Se sisälsi kirjeitä kirjeenvaihdostamme. Hän kertoi löytäneensä isänsä laatikosta ja halusi palauttaa ne minulle. Kiitin häntä liikuttuneena. Kun itse kuolisin lapseni eivät palauttaisi mitään kenellekään, sillä ainoa lapseni kuoli tapaturmaisesti ennen syntymäänsä. En halunnut puhua tästä kenellekään ennen tätä.

Unessa matkustan usein sota-ajan junassa. Istun puupenkeillä sillä tiedän että täit viihtyvät pehmustetuissa penkeissä. Maisemat vaihtuvat ja juuri kun ilmoitetaan että juna saapuu Viipuriin herään. Näen tyynyllä hämähäkin ja tiedän että se on hallusinaatio. Sydänlääke saa niitä aikaan. Käännän tyynyn, nousen ylös sillä tiedän etten nukkuisi enää sinä yönä.

Muistan Hämeenkyrön kesäyöt ja sireenien tuoksun. Taata soitti aina kello puoli kahdeksan aikaan eräälle elämänsä naiselle. En tiedä miten nainen jaksoi kuunnella häntä. Hän puhui aina tietynajan ja lopetti sitten samaan lauseparteen. Omaiset olivat varpaillaan, he eivät tienneet miten suhtautua. Ehkä nainen oli se entinen kartanon emäntä joka oli erittäin sivistynyt ja erikoinen. Luulen että hän oli nainen jonka luo taata karkasi kerran.

Matkustin Viipuriin vähän ennen kuolemaani. Kävin Torkkelinkadun asunnolla ja pääsin lastenhuoneeseen. Huoneisto oli jaettu monen ihmisen kodiksi. Jätin jäähyväiset lapsuudelle ja nuoruudelle. Palasin Turkuun ja sitten pian kuolin kuin viipurilainen ikään.

Ei, en tahdo puolikasta, anna minulle kokonainen maa ja taivas

Marraskuun harmaansinisessä kajossa mietin että mitä kuuluu Anna-Riitta Minkkiselle. hänelle, joka lauloi aidosti ja sydämeenkäyvästi. Me emme tavanneet henkilökohtaisesti kuin kerran Omituisten Opusten perustajan Kari Selinheimon läksiäisissä. Anna-Riitta Minkkinen lauloi ilman säestystä Jevtusenkon En tahdo puolikasta runoon sävelletyn laulun.

Hän oli suveneeri ja konstailematon ihminen ja taiteilija. Hän on tulkinnut työväen lauluja sydämeen käyvästi. Minulle hän merkitsee erästä aikakautta Turussa, aikakautta joka ei koskaan enää palaa. Se oli aikakausi jolloin uskottiin oikeuteen ja rakkauteen ja ihmisen hyvyyteen.

Hän on siirtynyt toiseen todellisuuteen.