Kakluunissa rätisee tuli

Laiha mummo kaupassa harhaili hyllyjen välissä. Hän hymyili epävarmasti ja sanoi kuulleensa radiosta ja nyt hän ei osaa hakea tavaroita vaikka pitäisi. Huonosti päättyi tämäkin vuosi. Niin päättyi. Kassalla oli kaikilla yhtä neuvoton olo.

Kakluunissa rätisee tuli.



Täysikuu. Täysikuu. Täydellinen kuu?

Lumikukkapelto jököttää pakkasessa

Lumi tuoksuu lumelta. Jälkaterä kipeytyi kävellessä jäisellä kadulla, koska jännitin jalkaeträäni. Tienvarteen oli lumi taiteillut itselleen kukkapellon. Valkoiset pallot jököttävien varsien päässä. Kevääseen on vielä matkaa. Huomenna on täysikuu.

Uusi vuosi 2010 alkaa. En usko että se on huonompi tai parempi kuin edeltäjänsäkään. Kannattaa taas lukea Tsehovin novelli Yö hautausmaalla.
Alla Turussa entisen Työväen Säästöpankin edustalla kolme poikaa lämmittelevät, lumiset pipot päässä.

Välipäivien ajatuksia

Aluksi kirjailija Jouni Tossavaiselta lainattua:Joulupukki jos kuka osaa olla yhtä optimisti kuin johtaja Wahlroosin pikkuveli Lilius. Hän kyllä tietää ja opettaa kaiken maailman kilteille lapsille. Saapumisen arvoitustakin isomman kivijalan. Sen verran pyörii niin globaalit talopaketit kuin "lokaali" Pöljän mylly: armoa on yhtä vähän kuin ilmaisia lounaita. Kun sanotaan Hou, hou ajatelkaa: lahjat ovat lahjuksia, vain lahjattomat eivät anna vastalahjaa. Kirje on kirjoitettu niin hienolle paperille että perheemme perfektionisti laittoi sen heti muovikansioon talteen. Hyvää tekstiä, hyvällä paperilla.

Toinen asia joka on askarruttanut minua viime aikoina, on runot ja runoilijoiden arvostus maassamme. Pitäisi ruveta julkaisemaan erityiseti "kuoliaaksi vaiettujen runoilijoiden" tekstejä.

Uskallan epäillä klikkiytymistä. Jos et kuulu piireihin ja kumarra oikein, sinut vaietaan. Väitän että runoutemme taso olisi hieman parempi jos kaikki runoilijat olisivat mainittuja.


Tässä Erkki Vesterisen runo runokirjasta Kaikki pilvet

En suostu

olemaan kenenkään
vuokrattu renki
ostettu orja

vapaasta tahdostani
palvelijasi
seuraan sinua.


(Erkki Vesterinen, kaikki pilvet Runoja, Opus Liberum 2009)

Sohjoa, sohjoa

Aamulla heräsin outoon ropinaan. Ikkuna oli vesipuroja täynnä. Kynttilät olivat sammuneet jäälyhdyissä ennen aikojaan. Lumet sulavat, vaikka ei lunta kyllä ollutkaan kuin nimeksi asti. Harmaus peitti maan ja oli ihan pakko mennä takaisin sänkyyn, musiikkia kuuntelemaan. Kuka jaksaa katsella vesisadetta viattomien lasten päivänä. Tämä aika on täynnä Herodekseja jotka tappavat lapsia muun tappamisen ohella.

Jos nyt tulisi pakkanen, olisi vielä mahdottomanpi keli kulkea. Sateen jatkuessa katsoin Solovetskin luostarista tehtyä dokumenttia.

Ostin viisi vuotta sitten olleesta Solovetskin lasten näyttelystä pari työtä. Toivon että rahat menivät taidekoulun hyväksi Solovetskin luostariin. Taiteellinen munkki piti siellä lapsille taidekoulua. Mahtaako taidekoulu olla vielä toiminnassa. Onko siellä enää lapsiakaan.

Elämä on tavallista

Kuvan tonttu vastaa mielikuvaani tontusta. Tonttu on hieman äkäinen, vikkelä ja ennen kaikkea monitaitoinen talonpitäjä. Se ei ole, kuten pikkuserkkunsa: kaunis ja siloinen opportunisti, vaan nojaa kaikessa opittuun tonttuperinteeseen. Tonttuja näkevät vain lapset ja tosiviisaat.
Joulun mentyä iskee haikeus, kuten kesän mentyä ja ystävän kuoltua. Joulu ja kesä tulevat kyllä, mutta kuolleet eivät. Hetken kirkas aurinko loisti maisemassa. Nyt sataa hiljaa hiutaleita ja hämärä hiipii. Jäälyhtyjen kynttilät sammuivat eilen kovassa tuulessa ja lumisateessa. Nyt täytyy sytytellä uudelleen. Radiossa soi klassinen. Mies kuorsaa päiväunilla. Elämä on tavallista.

Konevitsan kirkonkellot

Konevitsan kirkonkellot on vanha käsite laatokalla. Kellojen ääni kuului sopivalla säällä kauas lauantain illan ja sunnuntain kirkonmenoihin kutsuen. Piirpauke-yhtye teki tunnetuksi myöhemmin kellojen äänen hienolla sävellyksellään. Kuvan pienoismallin ostin kerran Konevitsan luostarin näyttelystä Turussa. Kirkon värit ovat valkoinen ja sininen. Tummassa illassa otetussa kuvassa kirkko näyttää tummalta. Konevitsan luostari on toimiva luostari nykyäänkin.
Konevitsan luostari ei ole sillä tavalla pramea kuin Laatokan Valamon luostari. Sillä ei ole sellaista statusta kuin vanhalla Valamolla on. Pulaa on usein vedestä ja sähköstä. Sotilastukikohdan poistuttua sähkögeneraattori menetettiin ja nykyisin en tiedä miten siellä sähköä tuotetaan. Konevitsan luostariin otetaan kesäisin vastaan talkoolaisia ja turistejakin käy joskus. Talkoolaiseksi voi hankkiutua Konevitsan ystävät - seuran kautta. Luulen, että juuri nyt käy Laatokalla kova viima ja pakkastakin lienee. Luostarin arki pakkaskausina on ankaraa. Jäätie mantereelle vaatii pakkasia jotta jää kantaisi kulkijaa.
Eristäytyneissä oloissa elämisessä on kyllä hyvätkin puolensa; voi keskittyä olennaiseen. Tämä olisi hyvä muistaa Suomen hyväosaisten ja riitelevien ortodoksien.
Kun olosuhteet ovat liian hyvät, aletaan riidellä kaikesta mahdollisesta.

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!

Tummenevassa illassa, kirkon takapihalla, linnut hyppivät muruja nokkien. Hyötyliikuntaa ja akropatiaa samalla kertaa. Jostakin kuului enkelilaulua. Maankorvessa kulkevi lapsosen tie ja miksi ei kulkisi, sillä maallinen matkamme ei ole mikään pinnallinen elämysmatka valmiiseen puuhamaahan. Taivasmatkailuun ei ole meno-paluu lippuja. Haudoilla syttyvät kynttilät ja nyt on hyvä sää. Viime Jouluna satoi vettä ja myrskysi, kynttilät kastuivat ja sammivat. Märkä sydän ei pala.
Linnut, linnut ja leuto pakkassää. Varpu heilahtaa sinisessä illassa. Itäisillä mailla syntyy taas joulun ihme. Onko Kristus kenties kuokkavieras omissa juhlissaan?

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!