Pyhän Aleksandran praasniekka 2020

Tänään on Ortodoksisen kirkkomme juhlapäivä, Pyhän Aleksandran praasniekka. Se suoritetaan ilman seurakuntalaisia. Seurakuntalaiset voivat toki katsoa sitä netistä, mikäli heillä on mahdollisuus. Pelkään pahoin että juuri ne, jotka olisivat mielellään mukana eivät voi katsoa. Saako siunattua vettä kuten ennen. Ehkä seurakuntalaiset tarvitsisivat siunattua vettä corona tahdistukseensa.


Pyhä Aleksandra suojele kirkkoamme. Amen.

Tiedotus: Siunattuavettä voi hakea kirkosta maanantaista lähtien. Ota puhdas astia vettä varten.

Kuvia Kaskenkatu1-3:n uhanalaisesta miljööstä

Domikaanisen veljeskunnan eli Mustan veljestön muistomerkki Kaskenkadulla.(Musta tarkoittaa tässä kaavun väriä) Joku tuhrija oli heittänyt vihreää väriä muistomerkkiin.

Laatassa on tietoa veljeskunnasta. Loput löytyy netistä.

Yllä Puolimatkan perikunnan laiminlyömiä puutaloja. Museoviraston mukaan ne ovat vielä korjattavissa. Omistaja on kehotuksista huolimatta jättänyt talot hunningolle.

Tässä on muuri joka tulisi säilyttää. Jos tuohon ahtaaseen koloon aijotaan rakentaa kerrostalo niin osa muurista ja muustakin tuhoutuu. Kaupunkimaisema katoaa mikäli kaavamuutos hyväksytään. Se on kyllä miljöön murhaamista.


Mistä saisi apuran "Miljöömurhat" kirjaan?

Rinnerakentamisen mestarit Raunistulassa

Raunistulan rinnerakentaminen on taidokasta ja varmastikin aika konstikasta aikoinaan. Rinne on jyrkkä ja vaikeakulkuinen. Silloin kuljettiin puisia portaita pitkin. Raunistula on entistä työväen asuinaluetta. Nykyään siellä asuu keskiluokkaisiakin ihmisiä. Heidän talonsa eroaa perinteisestä rakentamisesta. Grynderi himoitsevat tätäkin aluetta. Raunistula pitäisi julistaa rakentamisen kulttuuriperintökohteeksi. Raunistulan puutalot ovat itserakennettuja, lubiaskin kanteen piirrettyjä työväen pientaloja. Ne näyttävät joskus maisemaan viskatuilta, mikä kuuluu kulttuuriin. Turun tauti on brutaali ja ahne virus.

Tiivis kaupunkirakentaminen on nykyään hokusana politiikoille. En halua että sen nimissä tuhotaan kaupunkikuvaa rakentamalla kerrostaloja mitä oudoinpiin paikkoihin. Kuten Kaskenkatu ykköseen. Siinä kaupunki tukee grynderi Puolimatkan perikuntaa luvalla kerrostalon ahtaalle tontille kulttuurimaisemaan, tuhoten Mustaveljeskunnankadun miljöön. Tänään on valtuuston kokous etäkokouksena. Toivon että tämäkin mieletön kaavoitus ja rakennushanke hylätään.

Lipstikka nousee valoon

Olen seurannut kukkapenkin tapahtumia. Keväällä kaikki tapahtuu nopesasti. Lipstikka kohoaa valoa kohti. Kolme päivää sitten se oli jäköttävä alku, nyt se on terhakka taimi. Yrteistä lipstikka on helpoin.



Aamun raikkaus on aisteja hivelevä. Linnut melskaavat, viileä tuuli hivelee ihoa ja jostakin tulee voimakas kukan tuoksu. Pihamaa on onni näinä tautisina aikoina. Onneksi täällä ei vielä kytätä ihmisiä tavallista enenpää mahdollisten karanteeni rikkomusten vuoksi. Mikäli siirrytään sakkolinjalle, elämä käy useimmille hankalaksi. Italiassa on kuulemma kyttäys ja käryttäminen yleistynyt. Luokkaerot näkyvät selkeäati Coronan aikaan.

Ihmisten sivistystaso mitataan sillä miten me suhtaudumme toisiimme ja varsinkin erilaisuuteen. Kirjailija Helvi Hämäläinen on sanonut:"Kenenkään ruman ja tavallisen naisen ei ole vaikeaa olla siveä, siksi kauniiden kanssasisartemme altistuminen rumille juoruille on vakio." Hän puolusti kirjailija Elina Vaaraa, joka kauniina naisena joutui kateuden ja pahanpuhumisen uhriksi. Naisten keskinäinen solidaarisuus on harvinainen tapahtuma.

Juhlan jälkeinen aika

Heijastus ikkunassa.

Nämä murtumat ovat samalla seinällä, yhtenäisessä linjassa nouseva kupoliin.

Kirkon tilanne taitaa olla epäselvän sotkuinen. Kenelle kuuluu hakea korjauslupa?

Murtumat ovat suurentuneet sitten viimenäkemän. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla kuvaa!

Tässä vielä yksi kuva murtumasta samalla seinustalla.

Märkää rättiä satoi taivaalta. Nyt ilma on seestynyt ja aurinkokin näyttäytyi.

Mietin mehiläishotellin tekoa.

Pääsiäinen 2020

Ylösnousemuksen ikoni.

Pääsiäinen jatkuu poikkeusoloissa. Sataa vettä ja lämmintäkin on. Jokipolun rinteessä kukkivat keltaiset kukat mättäänä. Ne kukkivat onneksi paikassa jonne ihmisen on hankala mennä häiritsemään. Kauneutta voi katsella, ottamatta itselleen.

Katselin rannan pajunsukuisia puita. Andei Tarkovski etsi talonsa pihalle hopeapoppelia. Onkohan Suomessa sellaisia puita.

Dostojevski puolestaan kirjoittaa muistiinpanoissaan Raskolnikovista "Estetiikan pelko on ensimmäinen osoitus voimattomuudesta."

Coronan jälkeinen aika, onnistuessaan on siunaukseksi ihmiskunnalle. Jos niin ei tapahdu, olemme hukassa. Rämmimme suossa ja mudassa ja edelleenkin olemme materian vankeja. Karanteenisuositukset ovat osoittaneet ettei ihminen oikeasti tarvitse kulutusta ollekseen ihminen.

Miten voivat asunnottomat ja narkkarit ja alkoholistit tällähetkellä. Kuka vie heille ruokaa ja asumuksen. Onko heille tilaa "majataloissa." Jokirannassa on ainakin kaksi taivasalla asuvaa ihmitä peittoineen.

Vyöhyke on vyöhyke

Kuka oli nainen joka pani juuri seurakuntaan liittyneen naisen soittamaan piispalle edellisestä kirkkoherrasta epäedullisen puhelun? Nainen oli napetellut numeron ja antanut puhelimen hänelle ja sanonut ennalta mitä pitää sanoa. Ilmiantajan nimeä ei saanut sanoa, se olisi hänen uransa kannalta ollut epäsuotuisaa. Herra minun vereni mikä juudas ja selkäänpuukottaja. Nuku yösi rauhassa, pahoja unia näkemättä. Pahat unet tulevat kyllä, voit olla varma.
(muistiin merkittyä seurakunnan historiassa)

Akateemiset naiset ovat julmia. He haluaisivat naiskanttorin ja valtaa.

Vyöhyke on vyöhyke. Se miten ihminen selviytyy siitä johtuu hänen omanarvontunnostaan. (Andrei Tarkovski)



Älä itke minua äitini on Anna Ahmatovin runo joka sopii Suuren perjantain tunnelmaan.
Mataleenan arkistoissa on montakin kirjoitusta samaisesta aiheesta. Voitte käydä lukemassa hakusanalla Älä itke minua äiti

Kävelin jokirantaa ja näin miten kuusi valkoista joutsenta ruokaili päät veden alla ja joku kysyi että onko noilla yhteinen häpeänhetki menossa. Ehkä he ruokailivat ennen pitkää matkaa sisäsuomen järville. Siellä lienee järvissä jäätä.

Katsoin Suuren perjantain Ristiltäottamisen palveluksen. Kukat olivat vaatimattomia Jeesuksen hautakuvan päällä. Sitten yksi ihminen tiedusteli: Ettei sentään arkkua ollut varastettu? Sitä olisi vielä puuttunut. Tässä nyt on tramatiikkaa tarpeeksi.

Ihmiset luovat tunnelman ja tämä tunnelma puuttui.

Tänään oli neljä kuorolaista paikalla ja se nosti tunnelmaa. Kiitos siitä.