Kirjapino kasvaa, kirjahyllyt täyttyneet aikoja sitten

Kirjapino kasvaa. Hyllyt loppuneet aikoja sitten. Tuo piilossa oleva Anita Konkan kirja Unennäkijän muistelmat on matka kulttuuriin ja elämään. Se on häkellyttävän rehellinen ja vailla patetiaa.

Dostojevskiä pääsiäisenä perinteisesti. Löysin kirjastosta Anja Snellmanin kirjan Antautuminen. Se on terapeuttinen lukukokemus monellekin. (Aloin epäillä todella perinteisen koulun sopivuutta monellekin lapselle. Olen epäillyt jo kauan.) Olen pitänyt Snellmanin tavasta kirjoittaa ja hän paranee vaan kirja kirjalta.

Katsoin taas Tarkovskin elokuvan Andrei Rublevin. Tämäkin elokuva on taidetta ja hyvä katsoa kaiken maailman viihdetulvan keskellä. En erityisemmin viitsi keskustella näistä elokuvista ortodoksien, kuin muidenkaan oikeassa olevien kanssa. He katsovat kaikkea oikeauskoisten linssien läpi.

Tässä ikonissa on se ohut tuskin näkyvä miekka. Se läpäisee pahan kirurgin tarkkuudella. Länsimainen tapa maalata miekka leveäteräiseksi edustaa ns. turmeltunutta tapaa ikonimaalauksessa. Täm ikoni on Anrei Riblebv elokuvassa kirkon seinässä tai oliko se luostari.

Heidän myötätuntonsa on kadonnut ja mietin usein että koska tämä ortodoksisienkin arvojen koveneminen alkoi? Sitten on tämä suosikkius ja ylimielisyys ja toisten alistamisen yritykset. Seurakunta ei saisi olla bolitbyroo. joitakin kiehtoo yksinvaltiuden eetos.

Aurikoinen ja lämmin päivä. Seinan takaiset hirret eivät kuivu hetkessä, vaikka joku yrittää muuta väittää. Tutkimuksen mukaan meidän puoleinen seinän osa ei ole märkä. Sehän lohduttaakin. Jos pinnalta kuivahkon märän hirsiseinän päälle laitetaan muovitapetti, niin tietää miten käy.

Joella on värejä

Perussavinen joki

Hieman varjoja ja heijasteita.

Kevät on tullut koska tölkki on vedessä. Viisaanpaa olisi viedä palautukseen.

Kuin kultaa laineilla.

Tyttö piknikillä.

Sipilä kohtasi opiskelevan nuorison Joensuussa, lusmuili takaovesta sisälle...

Turun valtuustoryhmien puheenjohtajien kokouksessa tänä aamuna oli yksi Odinin sotilaiden asuinen mies. On kuulemma entinen nyrkkeilijä. Mihin tämä natsien inkarnaatio johtaa.

Hän ( Olavi Mäenpää) aikoo pukeutua tämän iltaiseen valtuuston kokoukseen arvokkaasti. Kuitenkin hän korostaa että Suomi on vapaa maa pukeutumisen suhteen. Jos haluan pukeutua minihameeseen, pukeudun, Hän huomauttaa että jotkut valtuutetut tulevat reppujen kanssa valtuuston kokouksiin.( En halua nähdä häntä minihameessa, pukeutukoon yksityistilaisuuksissa mikäli haluaa minihameeseen.) En pidä että nauretaan tällaisille asioille. Natseus on kuoleman vakava asia ja oli sitä 1900-luvulla hyvin monelle joukkotuhonnalle.

On hyvä että opiskelijat eivät alistu ihan mihin tahansa. Pääministeri Sipilä lusmuili Joensuun yliopistolla takaovesta sisälle, hän pelkäsi kohtaamista vihaisten opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat huusivat: Miljonääri Sipilä ottaa rahat köyhiltä
Muutama opiskelija onnistui tunkeutumaan luentosaliin, jossa Sipilä puhui bio-taloudesta. Yksi aktivoi palohälyttimet ja toiset huusivat ja sitten tuli polliisi turvaamaan Sipilää. Veikkaan ettei tämä jää viimeiseksi kohtaamiseksi opiskelija nuorison kanssa.

Olen lamaantunut. Aurinko paistaa pitkästä aikaa.Kastuneet seinähirret kuivuvat hitaasti seinäntakaisessa maailmassa. Ahava tuuli puhaltaa. On kevät.

Myöhemmin illalla saapui Olavi Mäenpää valtuuston kokoukseen Oldareiden kauluspaidessa. Parvella istui viisi natsia ja pihalla reuhasi Rajat kiinni yhdistys.

Rahmaninovin Vigiliaa kuulemassa

Sergei Rahmaninov (1873-1943) oli venäläinen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari, jonka pääteoksina pidetään neljää pianokonserttoa, kolmea sinfoniaa ja vigiliaa. Rahmaninov kuuluu myöhäisromantiikan merkittävämpiin edustajiin. Vigilia syntyi 1915 suuren inspiraation alaisena kahdessa viikossa.

Slaavilainen ortodoksinen kirkkolaulutapa oli alun perin yksiäänistä ja pohjautui vanhoihin traditionaalisiin melodioihin (ns. znamenni-laulu). 1600-luvulta lähtien lauluihanne muuttui. Venäjällä alettiin ottaa vaikutteita lännestä, jonka polyfoninen ja moniääninen laulutapa kiehtoi slaaveja. Jotkut kutsuivat aikaa rappiokaudeksi. Sama ilmiö oli myös ikonitaiteessa, jossa ns. kiiltokuvamainen maalaustaide syrjäytti traditionaalisen ikonin maalaus tavan.

1900-luvun alussa venäläisessä kirkkomusiikissa vaikutti ns. moskovalainen kaoulukunta, jonka tarkoituksena oli palauttaa vanhat trditionaaliset melodiat takaisin käyttöön. Rahmaninovin Vigiliassa on yhdeksässä osassa käytetty vanhoja ikiaikaisia melodioita sävellyksen pohjalla. Tästä johtuen se on osana vuosituhantista traditiota.

Tämä Vigilia esitettiin Mikaelin kirkossa tänään illalla. Kirkossa oli paljon kuulijoita.

Yliopiston kuoro ja Wiipurin osakunnan laulajat esiintyivät. Kuoroa johti Mikko Sidoroff. Solisteina: Elisabet Petsalo ja Jarmo Lehtola.

Takanani istui kriitikko joka teki tiettäväksi tietämyksensä. Konsetin jälkeen hän oli yllättynyt positiivisesti.

Olin vaikuttunut. Olin kyllä kuullut tämän Vigilian aikaisemminkin ja silloinkin vaikutuin. Kävelin kotiin, keräsin tielleni osuvat oluttölkit ja ajattelin että arkipäiväisyys luo kontrastia vaikuttuneisuudelleni.

Kun aika käy merkityksettömäksi

Ambrosiuksesta tuli Laurus, ikivihreä laakeri, parantava kasvi, ikuista elämää tarkoittava. Se oli Arsenin neljäs elämä. Joskus hän ajatteli että muistot kaikkoavat häneltä ja tuntuvat hölynpölyltä. Mutta luostarin igumeni sanoi ettei mosaiikki ole hajonnut. Kivenjärkäle odotti yhdistymistä. Kaikilla näillä neljällä hänen ruumiissaan asuneella henkilöllä ei tuntunut olevan mitään yhteistä, mutta ne olivat silti yhtä. Aika oli kadonnut, lakannut olemasta. Kohta hän, igumenin sanojen mukaan, ei enää olisi ajan vanki.

Kirjan loppuosa on nälänhädän, taikauskon ja nuoren naisen elämän spiraali johon Laurus vaikutti niin että hänen parantajan taitonsa katosi tilapäisesti. Anastasia, neitsyt joka oli raskaana ja hyljeksitty asui skeemamunkki Lauruksen luolassa, piilossa kyläläisiltä. Laurus opetti hänet lukemaan. Tässä lajissa Anastasia oli suorastaan nerokas. Laurus puhui Ustinalle Anastasian kohtalosta. Hän valmistautui synnytyksen tapahtumaan.

Ennen kuolemaansa Laurus esitti eräälle papille viimeisen tahtonsa:hänet tulisi kuoltua heittää suonsilmäkkeeseen.

Andrei Tarkovski vangitsi ajan elokuviinsa. Minusta tuntuu usein että ihmisen elämä on ajaton tapahtuma. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä merkityksettömämmäksi aika käy.

Perjantain performanssi

Naapurihuoneiston läpimärät ainekset lentävät roskalavalle. Muovia sisältävien päällysteiden purettua, alla ollut paksu hirsiseinä oli läpimärkä. Se kehitti kaasumaista hajua. Onneksi lattian alla olevat vanhat pehkut eivät ole syttyneettuleen käymistilan aikana. Olipa hyvä että ulkopuolinen näki tämän katastrofin. etteivät tulevat remonttimiehet rakenna märkien hirsien päälle. Mitenkähän kauan tässä voi asua, ilman että saa kroonisen taudin.

Harmaan ankea päivä. Saunapäivä Nummenpakalla.

Kevään sipulikukat tunkevat jo esiin saunan ikkunan alla. Napauta kuvaa isommaksi.

Kevättä ilmassa

Joki on vapaa kahleista. Ensimmäinen jokeen huiskahtanut henkilö pelastettiin Teatterisillan luota. Kevät lienee tullut lopullisesti. Pääsiäinen on aikaisin tänä vuonna. Virpovitsoja tekevät hurskaat naiset seurakuntasalilla. He ovat laihoja ja kauniita. he pukeutuvat sivinnaisesti ja sopivasti. Taidan ohittaa pääsiäisen tänä vuonna ihan hiljaisuudessa.

Ambrosia on kuolemattomien juomaa tarkoittava nimi. Tämän luin Arsenin nejä elämää kirjasta osasta Matkanteon kirja. He matkasivat Jerusalemiin ja vain Arseni tuli takaisin Pihkovaan ja muuttui Ambrosiukseksi. Kaikki muukin muuttui matkan jälken. Arsenin tukka oli muuttunut valkoiseksi ja ihonsa oli pihkovalaisesta näkökulmata tumma. Kaikkien elämiensä ajan hän on rakastanut Ustinaa, kuollutta vaimoaan.