Vainottuja kohteita

Tiina Vainion kuva Kaksisataa euroa, 2010 akrylimaalaus räsymatolle, kuva aiheesta vanha purku-uhan alainen puutalo Turun keskustassa. Kuvan Strandellien taloja taloa ei ole purettu, tai poltettu. Turussa puretaan tai muuten pilataan vanhoja ja uusiakin taloja koko ajan. Jos joku puhuu että purkamalla saadaan duunareille töitä, niin kehotan lukemaan Hölmöläisten juttuja.

Kohta on Sinisen talon muistopäivä. Sinistä taloa ei ole enää kuin kuvissa, joita minulla on monia. Sitten tietenkin dokumentteja jossakin. Jan-Erik Andersson on kuvannut videon paikanpäällä talon tuhon hetkissä.

Mitä yhteistä on sudella ja Turun puutaloilla? Ne ovat vainottuja ja joskus lainsuojettomiakin. Kotipaikassani Ilomantsin Vinkarassa oli jolkotellut maisemassa pantasusi pari päivää sitten. Luulisi olevan tilaa jolkotella niissä maisemissa.

Hiljaisuus

Älä itke minua Äiti, kun tulet haudalleni sillä minä olen noussut ylös.

Via Dolorosa: Suuren Torstain melankoolinen iltapäivä. Huominen Suuren Perjantain puolipilvistä luvassa. Päästä meidät pahasta. Kenenkään ei pitänyt olla mitätöity. Ketään ei pitänyt halveksia. Hiljaisia askelia pihalla. Herra Armahda Meitä Syntisiä, sillä me ymmärrämme hyvin mitä teemme. Ja mehän teemme. Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon Armahda meitä!

Ja Miekka oli käyvä hänen sydämensä läpi! Hyvästi vielä kerran hyvästi sydämeni läpi.
Maria ei enää itkenyt. Hänen kyyneleensä olivat kuivuneet.

Ne jotka menettävät lapsensa kuolemalle tietävät mitä suru on.

Kuva on mallikappale erään henkilön tekemästä: isä Petri Ratilaisen via Dolorosasta.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille.

Toisille ystävät hakkaavat kuvan graniittiin pienesti ja arvokkaasti. Toisille maalataan ehkä seinän kokoinen kuva seurakuntasalin päätyseinään ja nimetään varmaankin oma katu. Kuka mitäkin arvostaa.

Juoksen liikennevaloissa...

Klownit tanssivat torilla. Niin kauan kuin klownit tanssivat torilla ja kaduilla, on toivoa!

Juoksen liikennevaloissa ja rikon lakia. Olen iloinen, kepeä ja kaunis. Olen, vaikka kokoomuksen naiset kirjoittaisivat "lokakanavalla" mitä hyvänsä. Tässäkin kaupungissa lienee oikeus olla ja elää muillakin kuin heillä.

En pidä siitä että vanhoillisen kirkon neuvostossa istuu taas sama taantumuksellinen ja umpioikeistolainen porukka. Tyyppi joka ilmoitti puhdistavansa seurakunnan Ratilaisista ja hänen kannattajistaan, on taas neuvostossa. Seurakuntalehtorin irtisanominen hyväksyttiin mutta laista tietävä jäsen vaati asian pöydälle.

Fiksut ihmiset älyävät kyllä pysyä poissa kirkosta sinne asti kunnes kirkkoherra on lähtenyt eläkkeelle. Jos lähtee koskaan. Hän näyttää vanhemmalta kuin pomonsa joka täytti kesällä 70 vuotta. Saisivat molemmat mennä jo muualle, mutta ei tässä ole seurakuntalaisten etu kyseessä, tässä on kyse vallanhaluisten ihmisten eduista. Entä jos henkilö kuolee ennen kuin nuo kaksi ovat eläkkeellä, miten heidän käy tuon´ilmaisissa? Onneksi nämä kaksi eivät jaa taivaspaikkoja. Turvapaikoista puheen ollen Turun ortodoksisesta seurakunnasta niitä on turha hakea, siellä on kielletty jopa almujen anto. Kokouksessa nuijaa heilutti kuulemma perussuomalaisten nokkamies Turussa.

Mietin miten helppoa on vieraantua seurakunnasta. Minä en käsinkirjoittele kirjeitä arkkipiispa Leolle. Sen hoitavat kyllä toiset rouvat. Ja soittelevat Ambrosiukselle yöllä ja vaativat jollekin eroa toimestaan. Olisivat jättäneet soittelematta vaan, sillä sitä saa mitä tilaa. On myös hyvä muistaa että Ambrosius ei ole kenenkään ystävä. minulla on tästä tuntuvaa tietoa.

Tulee aika toinenkin. Aivan varmasti.

Puutaloasuminen on elämäntapa

Aurinko tuli esiin ja kultasi naapurin punatiilisen savupiipun. +0,5 astetta. Lumet sulaneet ja jäät jyrsitty kaduilta. On tammikuun viimeinen viikko menossa.

Olen onnellinen etten ole omakotitalon omistaja. Jos ostaa omakotitalon, niin sitoutuu elämän pituiseen korjaus, kohennus ja huolehtimisprojektiin. Omakotitalossa ei pelkästään asuta kuin pellossa, on osattava nähdä, ennakoida ja tehdä itse. On ihmisiä joille tämä sopii. Minulle riittää puutalo-osake ihan hyvin.

Kaikille ei sovi puutalo-osakekaan. Puutaloasuminen on elämäntapa ja pitää vastata itse asumisestaan. Jos unohtaa laittaa lämmön päälle talvella ja poistuu viikoiksi jonnekin, on aika vaikea vaatia korvauksia mistään. Jos pikkugrynderin remontoima ja myymä puutaloyksiö on sietämättömän kylmä, niin se ei ole taloyhtiön vika. Jos pikkugrynderi repii lähes kaikki eristeet eteistiloista ja purkaa kakluunihellan, niin miten se voisi olla lämmin? Näille asujille suosittelen kerrostaloa.

Toisaalta nuoret ja ulkomaalaistaustaiset lämpimän maan ihmiset eivät tiedä näistä asioista mitään. Ihmiset jotka ovat lapsena asuneet puutaloissa, tietävät miten asutaan. Puulämmitys vaihtaa sisäilman ja yhteisöllisyys kuului ennen luonnostaan asumiseen kaikkine variaatioineen. Naiset riitelivät keskenään tulisestikin, yleensä syynä oli lasten kasvatus ja kasvattamattomuus. Tällä alueella naiset ovat vieläkin myrkyllisen hyviä. Tehtiin myös talkootyötä ja juhliakin oli. En tiedä onko enää yhteisöllisyyttä. En ole kovin yhteisöllinen. Sovittelevuus asioissa on Turussa aika mahdotonta, täällä ollaan joko tai mentaliteetilla.

Sitten on vessanviemäri joka ei todellakaan johtanut minnekään. Kumma kyllä se ei haissut, joten minne menivät kakkavedet? Naapurin tyttö oli huulipyöreäni. Olen minäkin. Tuossa asunnossa on tapahtunut outoja aikaisemminkin. Vanhan mummon asuessa lattia vajosi niin että oli ylä ja alamäkeä elämänsä totaalisesti. Lopuksi hän asui eteisessä, rakensi barrikaadin, eikä päästänyt ketään sisälle. Hän kuoli eteiseen. Sitten tuli remppatytöt ja remontoivat asunnon ja myivät sen. En tiedä saivatko omansa takaisin. Kunnossa aunto ei ole vieläkään. Molemmissa asunnoissa asuu vuokralaisen vuokralaisia.

Nyt näkyy sinistä taivasta talojen takaa. Kevään tuoksua ilmassa.

Työväenkirjallisuus puhutti

Työväenkirjallisuus. Mitä se on? Pitäsikö työläinen käsite panna uusiksi. Minä luulen että kohta meillä on poliittista runoa ja kirjallisuutta yllin kyllin. Tikkarit ovat nykyään astaloita ja klownit ovat pahiksia.

Yleisössä oli kerrankin miehiä enemmistö.

On julistettu kirjoituskilpailu. Ohjeita saa Lounais-Suomen kirjailijat ry:stä.

Vainottujen muistopäivänä

Aleksis Kivi jätettiin yksin ennen kuolemaa. Ei mikään vieras ilmiö kulttuuripiireissä. Runoilijat ja kirjailijat tässä tapauksessa ovat joukkio joka klikkiytyy aina sinne missä on luvassa hyötyä ja kunniaa. Aleksis Kivellä ei ennen kuolemaa ollut mitään mikä olisi hyödyttänyt kylttyyri henkilöitä. Aleksis Kivi on kirjailija ja kirjoitti ensimmäisen suomalaisen kirjan suomenkielellä. Hän oli kuulemma suurimman osan elämästään ihan yhtä täyskuntoinen henkilö, niin ruumiin kuin hengenkin puolesta, kuin kuka tahansa ihminen 1800-luvulla.

Tänään on kansainvälinen vainottujen muistopäivä. Suomessa voisi yleisemminkin elvyttää 1918 tapahtumien tiimoilta syntyneiden vainottujen punaisten muistopäivän käynnit punaisten haudoilla. Sosiaalidemokraateilta ja muiltakin lienee unohtunut perimmäiset asiat, kuten vankileirit, nälkä ja telotukset ja kuolema. Ihmisarvo ja jokapäiväinen leipä ja elämä eivät ole itsestäänselvyyksiä monelle nykyäänkään. Leipä alkaa taas olla arvossaan monellekin Suomessamme.

Huomenna on kirjastossamme Tyväenkirjaillisuuden tapahtuma. Työläiskirjailijasta tulee mieleen edesmennyt Alpo Ruuth. Kaarlo Isotalo oli kirjailija ja runoilijakin. Kuka olisi nykyisin työnlaulaja? Väinö Pääkkönen oli aikoinaan Turussa. Hän julkaisi omakustanteita telakalta. Turussa ei ole ollut raskaan sarjan kirjailijoita, eikä työläiskirjailijoita liioin. Jarkko Laine tietenkin on, mutta en minä häntä työläiskirjailijaksi sanoisi. Oliko Väinö Lesonen, ei tainnut olla turkulainen.

Poliittinen kirjallisuus, mitä se on?

Mannerheim ratsasti monilla hevosilla

Tanska on hyväksynyt turvapaikanhakijoiden omaisuuden takavarikoinnin. Kuulostaa jotenkin tutulta historialliselta asialta. Kas kun ei kultahampaita oteta talteen. Tulee mieleen vanha perinneleikki Viimeinen pari uunista ulos!

Kova stara Venäjältä uhoaa etteivät he ota takaisin sieltä lähteneitä turvapaikanhakijoita. Minä en käsitä miksi ei ja luulen että Lavrov ei kehtaa myöntää ettei kukaan halua Venäjälle turvaan.

Nämä uutiset menevät överiksi. Kävelin vesivirroissa kauppaan ja kirjastoon. Minulla on jyhkeät eräkumisaappaat, niillä pysyy hyvin pystyssä mutta kevyt ne eivät ole. Kirjastossa oli hiussuoni seinässä ja katossa puhjennut. Katolta olevasta reiästä oli tullut paineita. Tip, tip ja lops. Etsin Nina Berberovan kirjoja. Ei löytynyt. Muutenkin minusta tuntuu että kirjastosta ei enää juurikaan löydy sitä mitä etsii.

Mannerheimin kuolinpäivää juhlitaan Turussa torstaina. Kahdessa tilaisuudessa muistellaan tätä teinihäirikköä. Myöhemmin hän onnistui tapattamaan monta köyhälistön edustajaa 1918 tapahtumissa. Talvi-ja jatkosodassa hän liikutteli joukkoja. Viipurissa tyrittiin ja sinne meni Suomen ainoa kansainvälinen kaupunki. Kaikki kunnia Mannerheimille. Hän lienee ollut bi-seksuaali, kuten moni muukin on ja on ollut. Tämä on yksityisasia.

Mannerheim rakasti hevosia. Hän ratsasti monilla hevosilla. Moni kirjailija ja historioitsija on myöhemmin ratsastanut Mannerheimilla. Elokuvan tekijöistä puhumattakaan.

En osallistu kuolinpäivän juhlintaan. Minusta siinä on jotain perverssiä ja varsinkin jos asun pitää olla musta.

Samaan aikaan juhlan kanssa Turun ort.seurakunnan uusi valtuusto kokoontuu. Jos sama neuvosto jatkaa, niin ei voi muuta kuin valittaa.