Pääasia että ei olla kyynisiä pieruja

Nuohooja ilmoitti tulevansa puoliltapäivin. He eivät ilmeisesti ole mielenilmaisussa. Nuohoojaa pitää päivystää sillä hän tulee viiveellä aina ja hänellä on kiire. Minulla ei ole kiirettä joten voin ajatella olevia oloja odotellessani.

Maassamme ihan sivistyneet ihmiset sekoilevat maahanmuuttajien ja pakolaisten tiimoilta. Mitä mahtaa kuulua niille irakilaisille, afganisteille ja syyrialaisille joilla ei ollut varaa lähteä länteen. Katkotaanko heiltä kurkut Isisksen toimesta. Tai lahdataanko afgaanien fundamentalistien toimesta. Millaista heidän elämänsä lienee sodan keskellä. En paheksu pakolaisten ja mmahanmuuttajien tänne tuloa. Tilanteesta hyötyjät ja hädällä rahastavat aivan muut tahot kuin pakolaiset ja maahanmuuttajat.

Kun nuohooja on lähtenyt, lämmitän saunan ja ajattelen että Suomi ei ole hengenvaarassa. Jos Venäjän kauppasaarto purettaisiin talous paranisi jonkin verran. Pienipalkkaiset naiset ja miehet tuskin pelastavat kansantaloutta luopumalla osasta palkastaan. Yksi on varmaa: osinko ja optiomiehet ja naiset eivät luovu mijoonistaan koskaan. Isänmaallisuus on aivan muiden ideologia nykyään.

Nyt mustalippu liehumaan laulettiin aikoinaan muskarissa. Merirosvolippu ei oikein sovi mielenilmaisuun. Heilutetaan punalippua tai siniristilippua, värillä ei ole enää väliä, pääasia että ei olla kyynisiä pieruja.

Aistien herkistyminen lisääntyy

Aistien herkistyminen pienten lasten ja isompienkin keskuudessa on nykyään yleistä. Jos lapsi on yliherkkä äänille, hajuille tai väreille, on elämä vaikeaa. Älyllä tämän asian kanssa ei ole mitään tekemistä.

Muistan aikoinaan luovassa toiminnassa miten ohjaaja selittää ihan pokkana että jotkut lapset ovat huonoja koska he ovat niin arkoja ja vetäytyviä etteivät halua mennä musiikkikonsertteihin eikä suuriin väkijoukkoihin. Meidän lapset ovat ihania, he ovat villejä ja laulavat käsikkäin illalla ulkona. Toista se on tuon hullun kaksoset, jotka ovat niin vetäytyviä ja arkoja. Piirtävät koulussa suomukkaita lohikäärmeitä, vaikka upseeri opettaja oli kieltänyt. Mokomaa häiriökäyttäytymistä. (No, tämän tähtiohjaajan lapset sanoivat kyllä ja tulivat teiniraskaiksi ja äideiksi, mutta sehän vain on osoitus sosiaalisuudesta.)

Jos nukketeatterissa on kaksi nukkea: pinkin makea Päivänsäde ja rosoinen Menninkäinen, niin toki se Päivänsäde saa paikan luovan toiminnan seinällä näyttelyssä. Syvyyttä ja luonnetta edustava menninkäinen heitetään varmaankin roskiin, koska se on ilmeisesti liian vetäytyvä ja antaa ajattelemisen aihetta. Ajatteleminen on luovassa toiminnassa pahasta aina.


Aistiherkkyys lisääntyy niin, että ronskien yhteiskunta on hankala elää monelle, etten sanoisi enemmistölle. Eikä täällä kaikkien todellakaan tarvitse olla risukon läpi pulkalla laskevia ihmisen alkuja. Toki heitäkin tarvitaan, mutta älkää vaatiko kaikilta saman laista persoonallisuutta.

Kaukaista huminaa korvissani

Kauan sitten lapsena kun elimme tiettömien taipaleiden takana, tulivat säännöllisesti kirkonmiehet ja lahkolaiset pitämään saarnojaan johonkin tiettyyn taloon. Siitä paikasta me kaikki kynnelle kykenevät läksimme seuroihin seurustelemaan ihmisten kanssa.

En mahda mitään sille että kuunneltuani pääministeri Sipilän puhetta pikku pätkän, tunsin kaukaista huminaa korvissani. Sama nuotti ja jaksotus ja rytmi. Puuttui vain helvetillä uhkaaminen ja virren veisuu.

Totta puhuen, katsoin sarjaa Kruunun jalokivet FST:ltä. Sipilän puheen kuuntelin jälkeen päin, tai pienen osan siitä.

En pidä tällaisesta retoriikasta.

Perimmäisten kysymysten äärellä

Mikään ei ole niin irvokasta kuin se että köyhät ja hädänalaiset alkavat sortaa toisiaan. En lue somen pakolais ja maahanmuuttaja keskusteluja. Negatiiviset jutut häiriköivistä pakolaisista ylittävät uutiskynnyksen helposti. Jos on kokenut pahaa ja kuolemanvääraa voi olla häiriöaltis aivan varmasti. En pidä maahanmuuttajien ja oman maamme vähäosaisten ja syrjäytettyjen vastakkain asettelusta. Pitäisi ennemminkin miettiä mistä kaikki johtuu ja miksi tähän on tultu. Mistä pakolaisuudessa on kysymys ja mikä sen on synnyttänyt.

Mietin mielessäni länsimaisen ihmisen valmiutta tinkiä omasta hyvinvoinnistaan yleisen kurjistumisen hidastamiseksi. Saavutetuista eduista ei niin vain luovuta. Tarkoitan nyt todella rikkaita ja hyväosaisia. Köyhiltä ja syrjäytetyiltä on luonnollisesti helppo ottaa viimeisetkin elinmahdollisuudet pois, hehän eivät tiedä mitä hyväosaisuus on. Kapitalisti ajattelee juuri noin. Kapitalisti sanaa ei nykyään juurikaan kuule. Miksiköhän? Tulevaisuudessa ilmasto ja luonnonkatastrofi pakolaisuus ovat ennakoitavissa, mitä näiden asioiden eteen halutaan tehdä. Kaipa joku kerää voitot niistäkin ja löytää ulkoavaruudesta tukikohdan riistettäväksi edelleen.

Ensi perjantaina Suomi pysähtyy hetkellisesti. Luulen että pikkuhiljaa Euroopassa alkavat joukot nostaa päätään. Kun kysymys on leivästä ja oikeudenmukaisuuden puutteesta, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.

Arkkipiispa Kari Mäkinen puhui todella koskettavasti, lyhyesti ja ytimekkäästi viime sunnuntai iltana Tuomiokirkossa. Puheen voi kuunnella ja katsella Areenasta.

Nainen ja linnut

Franciscus Assisilaisen pikkusisko kyyhkyjen ympäröimänä. Tämän naisen luo tulevat linnut missä hän liikkuukaan. Hän keskustelee lintujen kanssa kuin vertaistensa.

Kesän viimeiset ruusut Tureporinkadun reunamilla.

Ehkä leipäjonoissa solmitaan sosiaalisia suhteita ja muodostetaan verkostoja piankin

Eilen oli outojen äänien ilta puutalossamme. Oli ihan pakko mennä keittiöön tarkistamaan ettei siellä ollut vieraita. Kaksi kertaa illan aikana voimakas ääni, kuin vettäisiin astiakaapin laatikkoa auki ja työnnettäisiin äkäisesti kiinni, niin että lusikat ja veitset kilisivät, katkaisi rutiinin. Ajattelen että savi elämöi taas ja rako muurissa levenee.

En usko että täällä olisi siunaamaton ruumis kellarissa, tai "rouva Lindeman" melskaisi tuonpuoleisesta. Kerran olen tuntenut nenässäni kalman hajun ja ajattelin sen tulevan aistielämyksenä lapsuudesta joka elävöityi sopivastai muistissa.

Ennen vanhaan vainajat olivat näytillä ennen hautaamista ja uskon että haju oli myös läsnä. Nykyään kaikki on niin steriiliä. Hautajaiseksetkin vieraantunutta menoa.

Aamulla herätessäni ajattelin että perunat ovat loppu. Eivät olleet, sillä olin kompastua perunapussiin. Seuraavaksi päättelin että ruoka hallitsee liikaa elämääni nykyään. On pidettävä varansa ettei ruoasta tule uskonnon korvike. Monelle tuntuu tulleen. Ajat eivät ole ilmeisesti vielä menneet liian vaikeiksi koska ihmisillä on varaa ruokauskoon.

Hallituksen toimintaa katsellessa voi tulevaisuus olla kohta leipäjonossa oloa monellakin. Ehkä leipäjonossa solmitaan sosiaalisia suhteita ja muodostetaan verkostoja piankin. Koskahan valtiopoliisi alkaa valvoa leipäjonoja? Jos luulette että ne epämääräisen näköiset köyhät eivät ajattele, tai pysty toimintaan, niin erehdytte pahasti. Nälkä ja epävarmuus ovat voimakkaita tuntoja.

Elämää ja ajattelua on muuallakin kuin yliopistoilla, joskus tuntuu että muualla sitä vasta onkin ajattelua ja ennen kaikkea elämää.

Aita on komea ja kunnostettu

Tehtaankadun puubarokkiaita on kunnostettu ja maalattu. Hienoa! Kävelimme jokilenkin ja totesimme että tämä kulmakunta on kunnostettu hyvin. Muistan 1980-luvulla, kun luova toiminta toimi vanhassa tehtaassa, katu ei ollut ihan niin hienosti katettu kuin nyt. Pihalla oli sadevesikuoppia ja savivelliä. Luovan toiminnan toiminnasta Tehtaankadulla on ainoastaan hyviä muistoja, toisin kuin Seikkiksestä. Nykyisin Åbo Akademi omistaa nuo rakennukset ja ne on kunnostettu yliopiston käyttöön. Tehtaankatu 1, ja tuo aita, ovat kaiketiki TVT:n omistamia.

Tehtaankatu ja Piispankatu ovat vanhaa kulttuurikaupunkia Turun sydämessä.